Elämää ohituskaistalla?

Yksi asia, joka on kyllä aina ajankohtainen, saa  vereni kiehumaan melkein päivittäin.
Se on ihan arkipäiväinen asia.

Siis. Kuvitellaanpa tilanne. Kun kävelet tai pyöräilet jalkakäytävällä (kuinka moni oikeasti siellä ajotiellä loppujen lopuksi ajaa?), kumpaa reunaa kuljet? Oikealla puolella kulkeminen on varmasti yleisesti hyväksyttävämpää, mutta vasenkin puoli on ihan ok.

Se, mihin oon täällä törmännyt, on se, että ihmisillä on kauheen vaikea valita omaa puoltaan. Ei, vaikka kulkisit sitä vasenta puolta, niin tuskin sitä kukaan miksikään poliittiseksi kannanotoksi laskee. Mutta älä, älä hyvä ihminen jää keskelle tietä! Se, ettet juuri sillä hetkellä näe ketään muuta liikenteessä ei oikeuta kävelemään keskellä jalkakäytävää niin kuin joku Euroopan omistaja. Valitse: oikea tai vasen. Ei ole paha. Keskellä tietä ajava autokaan ei ole kovinkaan hyväksyttävä ilmiö.

No, jos joka tapauksessa haluat siinä keskellä saapastella, niin valitse ainakin sitten niin leveä väylä, että muut pääsevät ohi. Muissa tapauksissa valitse jompikumpi reuna. Jos tämä on hankalaa, jää kotiin.

Entäs sitten, kun tapaat tuttuja sattumalta tai tarkoituksella esimerkiksi töissä tai koulussa, tai jossain vastaavassa paikassa? No, kyllähän niitä kuulumisia on mukavaa sillä seitsemän hengen porukalla vaihtaa keskellä kulkuväylää, koska tuskin kukaan nyt ainakaan kovin helposti haluaisi päästä porukkanne ohi, kuuluvathan kaikki maailman navat juurikin sinun juorukerhoosi.

Ai, aiotte mennä luennolle? Koska jäitte juttelemaan keskelle käytävää, ja jutut olivat niin hyviä, että ajantaju ja muiden huomiointikyky meni kokonaan, saavutte luennolle viimeisillä minuuteilla. Kumma kyllä, enää mistään muualta kuin eturivistä ei löydy sitä seitsemää vierekkäistä paikkaa, ja totta kai tätä asiaa pitää jäädä pohtimaan juurikin niille sijoille. Takananne tuskin on ketään yhtä niin tärkeää ihmistä kuin te itse. Paikkanne päätätte vasta sitten, kun luennoitsija siitä teille hieman ärtyneesti huomauttaa.

Luennon jälkeen pitää tietenkin mennä syömään. Onneksi esimerkiksi yliopistolla on monta paikkaa, joissa nälkänsä voi tyydyttää. Ruokalistaa ei voi tarkistaa oven lähettyviltä, vaan koko seitsemän hengen lauman voimin on pakko mennä tarkistamaan, miltä ruoka näyttää. Kun "mikään ei näytä hyvältä", tätä asiaa on pakko jäädä pohtimaan. Minnekäs muualle kuin keskelle käytävää. Monen sadan ihmisen ruokaillessa samassa tilassa teille on ihan sama, pääseekö kukaan muu kuin sirkusakrobaatti täyden tarjottimensa kanssa ohitsenne. Kun tästä huomauttaa hieman ehkä närkästyneeseenkin sävyyn, voi tuntea halveksuvan katseen niskassaan. Teillähän oli tärkeä ongelma pohdittavana.

Olen todennut, että tämänkaltaiset ihmiset kuuluvat varmaankin johonkin tiettyyn lajiin, koska tämä kyky tukkia kulkuväyliä kulkee veressä koko elämänkaaren. Ruuhka-aikaan marketissa supermegavaltavien ostoskärryjen kanssa keskellä käytävää lyllertävä puolikuuro mamma on suorastaan sydäntä lämmittävä näky. Varsinkin vielä silloin, kun keskeltä käytävää löytyy sopivasti tilaa parkkeerata se lähinnä nojaamiseen tarkoitettu supermegavaltava ostoskärry, kun puhelin sattuu soimaan! Kun jommaltakummalta puolelta yrittää kohteliaasti ohitse, alkaa tämä seitsemän jäsenen kokoiseksi määrittelemäni populaatio kerääntyä kuin ihmeen kaupalla. Miten voi olla mahdollista?

Voin kertoa, että maapallo on pyöreä. Ette tipu maailman laidalta, vaikka siirtyisitte hieman sivumpaan. Kiitos .

Oonko mä ainut, joka on oikeasti opetettu väistämään ihmisiä?

201112

Long taim nou sii!

Jeps, melkein kuukausi on taas mennyt bloggaamatta. Ehkä mä en enää kerro sano teille innostuneeni bloggaamisesta, kun näköjään tällaisia paussejakin tulee... :D

Ehkä ei vaan kannata kirjoittaa sillon, kun ei oo mitään asiaa. Nih.

Nojoo, viime aikoina oon ollut tosi paljon menossa sinne sun tänne. Viimeksi tuli seikkailtua risteilyllä! Hauska reissu, ja sieltä jäi monta hauskaa muistoa mieleen. (: Tapasinpa siellä myös erään mielenkiintoisen ihmisen, josta kyllä tietäisin mielelläni vähän (enemmänkin) lisää. Saa nyt nähdä. Yleensä nää jutut ei päädy hyvin :D

Kandi pyöriskelee vieläkin lähtökuopissa, mutta oon päättänyt, että tällä viikolla, TÄLLÄ VIIKOLLA mun muistitikulle ilmestyy Word-asiakirja nimeltään Kandi. kyllä, ajattelin sinne muutaman rivin tekstiäkin saada. Toivotaan parasta (:

Tähän päivään kuului yksi mun lempiasia yliopisto-opiskelun saralla. Mikäkö? No, excel-tentti tietenkin. Miksi se on yks mun lempiasioista? Noh, kolmatta kertaa mä siellä nyt kävin. Tentti on niin mukava, että haluan tehdä sen aina yhä uudelleen. Nyt oon kuitenkin sitä mieltä, että uusien tuulien on pakko puhaltaa, enkä aio mennä sinne tenttiin enää. Mun on pakko päästä se tentti läpi, muuten en varmastikaan valmistu ikinä. Kaikki jää yhden vaivaisen opintopisteen päähän, nyyh.

Viikonloppuna olis luvassa pikkujoulut. Mukavaa nähdä vanhoja tuttuja, ja taidan mä kyllä lauantaita vähän odottaakin, kun oon valinnut vaateetkin jo melkein valmiiksi. Ei oo häpee olla nopee? :P

Ai niin, kuukauden päästä alkaa mun joululoma! Jee! (: Pääsen tekemään lyhyen pestin joulukorttien lajittelijana Postille. Mitään kauheen kunnianhimoisempaa hommaa en kyllä tähän väliin edes kaipaa, mutta pieni lisätienesti on aina tervetullutta. Katotaan sitten pidempiaikaisia töitä joskus keväällä.



Nojuu, ehkä mä tästä rupeen tekemään jotain oikeesti järkevää. Tuun kyllä kertomaan, jos jotain jännittävää tapahtuu (;

Not bad (hair) day!

Terveterve!

Menipäs tämän illan lenkkisuunnitelmat vähän läskiksi, mutta yritän sen sijaan saada jotain muuta järkevää aikaan.

Tänään oli ihan mukava päivä, aika meni yllättävän nopeasti. Hassuinta ja piristävintä oli tänään mun saamat kommentit. Yleensä en osaa ottaa mun ulkonäköä koskevia kommentteja oikein vastaan, ja tänäänkin kyllä vähän huvitti.

Pitää varmaan alustaa tätä juttua vähän. Eli siis mulla on tässä syksyn mittaan ollut ihan hirvittävä hiuskriisi, koska melkoinen juurikasvu on iskenyt, mutta kampaamotason värjäyskin maksaa ihan mukavasti. Viimeksi oon tosiaan väriaineet päässä istunut kampaajalla heinäkuun alussa. Pitkällä matikalla siitä on siis pian 4 kuukautta.

Noh, tänään silti sain kuulla, että mun hiukset näytti hyvältä, ja toiselta taholta kysyttiin, että oonko ollu värjäämässä mun hiuksia! Helpotti mun kriisiäni kyllä huomattavasti, jos mun ongelmani ei ilmeisesti ihan kaikille näy :D Kiitoksia vaan Sini, Tuula ja Sofia! (:

Kesä oli ja tää syksy on ollu kyllä sellasta aikaa, että on tullu syötyä ihan mitä sattuu. Se kyllä sitte näkyykin kropassa ja ilmeisesti myös naamassakin. Jotenki sitä on antanu itelleen houkutuksiin sortumisen anteeksi, mikä ny ei oo mun mielestä ihan hirveen hyvä asia. Eilen vaatekaupan peili ja musta otettu kuva kyllä tipautti taas maanpinnalle. Ihan hyvin oon mielestäni aikatauluihin nähden ehtinyt treenailemaan (älkää kattoko sitä ekaa lausetta...), mutta ruoka on ollu pelkkää sontaa, ihan näin suomeksi. Viime viikonlopunkin syömiset, huhhuh. Saiskos jostain jonku kyyläämään mun syömisiä niin, että aina kun menee liikaa herkkuja leipälävestä sisään, mä saisin jonku sähköshokin? :DDD

Ainakin kaupassa tuli valittua tällä kertaa vain suhteellisen terveellistä tavaraa koriin. Syksyn mittaan toi kahviaddiktiokin on vähän taas nostanut päätään, mutta ainakin vastapainoksi sille ostin Rooibos-teetä. Vaniljaa ja mansikkaa löytyi ainakin aromeista, ja kyllähän sitä piti jo testata. Hyvää oli (:

Ja nyt kyllä tää mun juttu menee niin tylsälle osastolle, että taidan vetäytyä askartelemaan mun asua perjantain sitseille (;

Billy Talent -humala

JJJAUJJAUJJAU!

Vitsit, ette voi uskoa miten fiiliksis oon vieläkin! Perjantaina tosiaan pääsin kattomaan toisen kerran vuoden sisään Billy Talentia. VAU.

Ensin matkailin kaverin luo päivällä, ja alkuilta meni fiilistellessä uusinta levyä. Sitten tuli aika siirtyä Rytmikorjaamolle. Ovet aukes klo 21, ja oltiin suunnilleen tasalta paikalla. Jonoa oli sitten silloin jo jotain yli sata metriä. Siinä vähän leuka loksahti lattiaan, mutta ei auttanut kuin asettua jonon jatkoksi. Jonottaminenhan kuuluu mun mieliharrastuksiin, vai miten se meni.

Tää jono oli kuitenki yks mun lemppareista, sillä homma oli hoidettu tosi jouhevasti ja oltiin jonossa alle 10 minuuttia! Takki narikkaan ja hyppimään innosta!

Pysähdyttiin kuitenkin paitamyyntipisteen kohdalle, koska tää keikka tuntu just sellaselta, että jokin muisto pitää saada. Kaveri päätyi ostamaan kangasmerkkejä, mutta mä sitten investoin ihan huppariin, koska oon jonkun sortin bändihupparista haaveillut jo jonkin aikaa. Nyt mulla on BT Dead Silence -huppari! (8

Puolitoista tuntia ennen keikkaa lavan edustalle oli kertynyt jo ihan mukavasti porukkaa. Me päädyttiin kaljalle. Kyllä, kal-jal-le. Noh, sen litkun kanssa mulla olis varmaan oikeasti mennyt se puolitoista tuntia, ellen olisi ryhdistäytynyt :D (yeah, you reallllly needed this information.)

Suunnilleen puoli tuntia ennen keikkaa siirryttiin jo lähemmäksi lavaa muiden kärsimättömien joukkoon. Päästiin melko lähelle lavaa, mutta kummallakin oli mielessä, että lähemmäs pitää vielä päästä. Ajatus jäi muhimaan porukan kerääntyessä paikalle...

Bändi odotutti yleisöä n. 15 minuuttia ylimääräistä, mutta odottelu oli kaiken sen arvoista! Voi sitä riemun pakahtumisen määrää, kun Lonely Road of Absolution alkoi soida ja herra Kowalewicz laulaa! ah! <3 Edellä mainittu onkin uuden levyn melko lyhyt introkappale, mutta kun sen jälkeen Viking Death March (ks. edellinen postaus), eli mun lempparibiisi uudelta levyltä, alkoi soida, hipoi fiilis kyllä jo taivaita!

Melko alkuvaiheessa keikkaa väki rupesi vellomaan yleisössä. Useimmat olis varmaan ärsyyntyneet tästä, mutta kaiken voi nähdä myös mahdollisuutena (; Lähdettiin kaverin kanssa nimittäin rynnimään kohti eturiviä, ja sijainniksi päätyikin sitten toinen rivi, voitteko kuvitella!

Kun päästiin sinne tokaan riviin, alkoi tunnelma kirjaimellisesti tiivistyä. Tuli pompittua ja heiluttua ja ties mitä hyvän musiikin tahdissa. En oo varmastikaan ikinä hikoillut niin paljon kuin silloin! Edessä oli tosi kuuma, mutta onneksi järkkärit piti huolta yleisöstä tuomalla vesikuppeja säännöllisin väliajoin eturivin tuntumaan. Ainakin allekirjoittanut sai viilennystä myös laulajan vesipullosta, kun tämä päätti pärskyttää vettä yleisöön! :D

Välispiikeissä herrä Kowalewicz ehti epäillä muun muassa rumpalin paskoneen housuunsa, koska lavalla haisi kuulemma pahalta. ( :D )Suomalaisten rakkaus bändin musiikkia kohtaan pääsi ylistyksen kohteeksi (: Bändin klubikiertueen ensimmäisestä keikasta jäi varmasti hyvä fiilis, koska niin miehet lavalla kuin ihmiset yleisössäkin rokkasivat TÄYSILLÄ! 

Kamerakin mulla oli mukana, mutta lavan valaistus oli niin kirkas, ettei mun pokkarilla kovin hyvää materiaalia tullut. Pari kuvaa sain onnistumaan, mutta eipä kuvat kauheesti kerro siitä humalluttavasta fiiliksestä, mikä siellä lavan edessä vallitsi (;

<3

Setti kesti noin puolitoista tuntia, ja onneksi kaikki omat lempparibiisit oli päätynyt biisilistalle! Koko rupeaman päätti Red Flag, joka oli myös Provinssirockin keikan viimeinen kappale. Lieneekö jokin bändin tapa? Keikan jälkeen bändi sitten heitteli kaikenlaista sälää yleisöön. Plektroja, vesipulloja, rumpukapuloita... Ite hipaisin yhtä rumpukapulaa ja vähän harmittaa, kun en parempaa otetta saanut :D

Voin muuten kertoa, että eyelinerin ja hiuskalakan laittaminen ennen keikkaa oli aika turhaa, koska keikan jälkeen look oli suorastaan niin vetävä, että se kuuluisa norjalainen suohirviökin olis voittanu missikisat mun rinnalla! :D Tähän ku lisätään vielä käheäksi laulettu (lue: huudettu, karjuttu, kiljuttu) ääni, niin fiilis vain oli niin uskomaton! Upeaa, mahtavaa, ihanaa! Vakuutan silti, että paidan vaihtaminen ja suihkuun pääseminen oli aika taivaallinen kokemus :P

Sinänsä sääli, että oon tainnut löytää mun suosikkibändin vasta nyt, kun miekkoset pukkasivat jo neljännen albuminsa ulos. Parempi myöhään... (;

Kukaan ei varmaan saanut tästä mun sekavasta hehkutuksesta mitään irti, joten jos joku on tätä lukiessaan vielä tajuissaan, niin tässäpä tiivistelmä: Bändi, keikka ja tunnelma oli jotain niiiiin parasta, että tästä saan voimaa vielä pitkälle pimeään syksyyn! <3

Seuraavan kerran, kun bändi eksyy Suomeen, niin mut löytää keikalta kyllä melko suurella todennäköisyydellä!

And down on your knees you just don't look so tall

Hyvää sunnuntai-iltaa! (:

Kauhee lusmufiilis, vaikka oon oikeesti tehnytkin tänään aika paljon kaikkea. Aamusta heräsin reippaana pyykkäämään niin vaatteita kuin astioitakin ja päivällä oli vuorossa ihana pitkä kävelylenkki tuolla pirtsakan syksyisessä ilmassa!

Ehdin myös fiilistelemään Billy Talentia. Oon menossa mun kaverin kanssa niiden keikalle perjantaina! YAY, mahtavuutta! BT:n näin ekaa kertaa viime kesänä, mutta kun bändi nyt Kanadasta tulee uudestaan tohon Seinäjoelle soittamaan, nii ei kyllä kävis mielessäkään skipata! Otsikossakin on pieni pätkä yhdestä uuden albumin kappaleesta. Olisittepa vain nähnyyt, kun mä täällä yksin jammailin ton biisin tahdissa :D Onneksi samanlaisia tanssikuvioita ei tuu julkisesti esiteltyä... kai? :D

Kyseinen biisi siis tässä, mulle ainakin kolahtaa ja lujaa!

                                                                          ROKROK!

Mun piti tänään kirjoittaa kandin tutkimussuunnitelmakin valmiiksi, mutta se on kyllä kumma juttu, miten sitä aina keksii jotain sijaistekemistä, että saa lykättyä varsinaista tehtävää viime tinkaan... Noh, reippaana opiskelijana palautin työn jo, ja tällä hetkellä aikaakin palautukseen olis vielä reilut puolitoista tuntia jäljellä (;

Mutta niin, asiaan. Tällä kertaa mä en viivästyttäny kouluhommia virkkaamalla, vaan houkuttelin itestävi sisäisen mummon ulos ihan muilla konsteilla :D Muutama viikko sitten toin kotoa puolukoita, tarkoituksena siis leipoa niistä jotain.

Tuloksena syntyi siis Yhteishyvän ohjeella oikein hyviä puolukka-pellavansiemensämpylöitä. NAM! Lähi-Siwasta ei tuorehiivaa löytynyt, joten jouduin kauhukseni tekemään yhteistyötä viholliseni, kuivahiivan, kanssa. Tänään tosin hiivajumalat olivat suotuisalla päällä, kun taikina nousi yllättävän hyvin, ja sämpylöistäkin tuli ihan nättejä (:

Enpä oo ennemmin edes tykännyt puolukasta, mutta kai se on sitten jonkunlainen aikustumisen merkki, kun pystyy syömään niitäkin :D

Nyt pitäis kai tajuta mennä jo nukkumaan, kun uusi vauhdikas viikko alkaa taas huomenna.

Kauniita unia!

Humanistin iltapäivä

Haha, on ihan lauantaifiilis, kun tänään mulla ei oo aikomustakaan lähteä yliopistolle :D

Itse asiassa mun piti kertoa mun eilisestä päivästä. Ei menny niinku ihan putkeen. Ensiksi piti kömpiä peittojen lämmöstä ihan liian aikaisin yliopistolle puoli yhdeksäksi. Mun seuraava luento sitten alkoiki vasta neljältä :D Siinä sitten erinäisiä asioita yliopistolla hoidettuani etsiydyin meidän ainejärjestön huoneelle jumittamaan, koska kirjastosta ei (tietenkään) löytynyt vapaata tietokonetta, jolla olisin voinut tehtäviäni tehdä.

Sitten siinä hetken jumitettuani hoksasin katsoa mun erittäin esteettisen kangaskassin sisältöä. Noh, eihän siellä sitä venäjän kirjaa ollut, vaikka tosiaan luentoa olin koko päivän jo odottanut. Argh. Vaihtoehtona oli vielä joko hakea kirja kotoa tai antaa asian olla. Vesisateen vuoksi jätin asian sikseen.

Sitten päätin selailla hieman edes monistenippuja, mitä oli edelliseltä luennolta saatu. Siinähän sitten sopivasti sain haavan sormeeni mun kansiosta! :D Sitten lähdin metsästämään luennoitsijaa, että saisin materiaalipuutteeni korjattua. Noh, törmäsin sitten oikeaan henkilöön, mutta kirjan monistamiseen ope ei suostunut, koska luennon alkuun oli VAIN 10 minuuttia aikaa. Parin sivun kopioimiseen kun menee niin runsaasti aikaa. (Noh, onneksi sain sitten seurata minulle lähes tuntemattoman herrasmiehen kirjasta luentomateriaalia, propsit siitä.)

Luennon päätyttyä lähdin sitten kohti keskustaa. Ensin ajattelin, että pieni tihkusade ei haittaa menoa, mutta sitten sade vain yltyi, joten oli melkein pakko kaivaa päivän aikana rikki mennyt Muumi-sateenvarjo (!) esiin. Pyöräily huonojarruisella pyörällä on haaste jo sinänsä, mutta kun on sateenvarjo toisessa kädessä, koko homma pääseekin ihan uusiin sfääreihin... Mikäs siinä vielä sen parempaa, kun entistä enemmän yltyvä sade! Ah ihanaa!

Sitten tuli aika ylittää ajotie, että pääsisin kerhotiloille, joissa oli meidän ainejärjestön peli-ilta. Noh, jarrut ei tosiaan toimineet kunnolla, joten piti auttaa ohjausta molemmin käsin. Apropoo, missä sateenvarjo? Niin, siinä tuoksinassa se pääsi sitten tippumaan ajotielle! Olin jo hylätä ylihinnoitellun sontikan tielle, mutta päätin lähteä kuitenkin sitä vielä pelastamaan. Mikäs siinä juostessa mielipuolen näköisenä keskellä ajotietä...

Joo, sitten päätin tyytyväisenä siirtyä lämpimiin ja kuiviin sisätiloihin, mutta eihän se prkleen ovi ollu vielä auki! Siinä sitten erittäin hyvin mielin ja märin kengin rikkinäisen sateenvarjon kanssa hetken piti miettiä, pitäisikö itkeä vai nauraa... :D

Noh loppuilta meni sitten ihan hyvissä merkeissä, mutta vähän kyllä huvitti tuo surkeiden sattumusten sarja. Kaikestahan selvittiin ihan kunnialla, vaikka märät vaatteet päällä oleminen ei mun mielestä ainakaan ihan kauheen hauskaa hommaa ole.


Tänään ajattelin sitten vetää urpokertoimen maksimilukemiin ja lähteä sinne mökkireissulle kunnon sadekamppeet päällä :D Oon kyllä onneksi varustautunut myös vaihtovaattein. Saa nähdä, mitä tapahtuu, mutta uskon, että ihan hauska mökkimatka on tulossa! (:

Hauskaa viikonloppua!

Yhden illan juttu

Älkää nyt innostuko. 

Mä vaan virkkasin.

Se on heijastin, jonka tekemisestä mä oon jo aikasemmin maininnutkin. Oli kyl tosi helppo tehdä, ja pääsee varmaankin heti käyttöön (: Isompana toi olis vielä hyödyllisempi, mut katotaan nyt, miten yhteiselo lähtee käyntiin :D

On muuten tosi kätevä värkätä tommosia, jos vaikka vaihtoehtona olis kouluhommat... Ei sillä, että tilanne olis nyt semmonen... :D

Mun kämpässä on muuten tosi pimeetä näin iltaisin, vaikka olis koko valaistus päällä. Tavallisella pokkarilla kuvien ottaminen vaatii kyllä luovuutta, jos meinaa selvitä ilman salamaa :D Olishan se nyt hienoa, jos olis joku vähä hienompi hifistelykamera käytössä. Tulis kuvattua pikkusen enemmän ja parempia kuvia!

Kuitenkin, tähän kuvaan ja tunnelmaan, hyvää yötä (:

Se tunne, kun...

Niin, suurin osa varmaan tietääkin tämmösen netti-ilmiön, kun jostakin asiasta tai sen tekemisestä on pakko luoda uusi Se tunne -lause. Netin Urbaani sanakirja määrittelee haulla "Se tunne kun" asian näin:

Facebookin yleisimmät tykkäyksen aiheet alkavat nykyään " Se tunne kun... "

" Se tunne kun seisot umpijäässä bussipysäkillä ja sitten näät bussin tulevan, mutta se onkin väärä bussi joka ajaa ohi. "
" Se tunne kun Piisamirotta istuu Muumipeikon kakun päälle. "
" Se tunne kun katsot peiliin ja valtava merinorsu tuijottaa takaisin. "
" Se tunne kun on himas dataa ja fb lagaa."

No, asia selvis varmaan jo? Kuitenkin, ite en oo nyt tällaisten lauseiden suurin fani ollut, mutta tuossa yöllä kyllä mieleen pamahti yksi. Tai siis mun mielestä se on ainaki vähä koominen.

"Se tunne, kun laulat yksin autossa ysärihitaita sunnuntaiaamuyöstä."

No hei, eikö kuulostakin aika surkeelta? :D  Tähän ku lisätään vielä vesisade, niin alkaa koko paketti olla valmis. Noh, en sitten lisää sitä meemin kuvaa tähän, mitä ensin ajattelin... :D

Kyllä, mun oli pakko jakaa tämä tiedän kanssa, mutta älkää kysykö miksi :P

weheartit.com

Hyvää sadepäivänjatkoa!

260912

Huu, jotenkin harmaan ja hitaan päivän jälkeen mulle tuli ihan hyperaktiivinen fiilis! ...mahtaakohan johtua siitä suklaasta, mitä oli iihan pakko saada pikaisella kauppareissulla :P

Mä oon jotenkin nyt innostunut tästä bloggaamisesta taas ihan uudella lailla. Eihän näitä mun löpinöitä nyt paljon kukaan lue (kun ei näitä joutavuuksia oikein kehtaa edes mainostaa missään), mutta omaksi iloksi on ihan hauska kirjoitella ajatuksia ilmoille (:

Tänään se pelottava kandiryhmä sitten alkoi. Vähän kyllä jännittää tai ahdistaa, että miten mä pääsen ton työn kanssa alkuun. Välillä meinaa puuttua se taito potkia itteään perseelle, kun homma ei luista. Noh, eiköhän se tästä hitaasti ja epävarmasti lähde liikkeelle!

Tänään musta tuntui taas siltä, että tein ihan oikean ratkaisun sen suhteen, kun päätin olla tekemättä töitä ainakin nyt tämän syksyn ajan. Eilen ja tänään oon viihtynyt kampuksella noin seiskaan asti illalla ja huomennakin menee puoli kuuteen. Mä ainakin tiedän, etten pysty energiaani kyllä kanavoimaan työpäivän jälkeen enää kotitehtäviin tai tentteihin lukemiseen. Mä syytänki töitä ainaki ihan vähä siitä, kun viime keväältä ei paljo kakkosia ja kolmosia parempia arvosanoja tullut... Työkokemuksesta on kuitenki aina hyötyä ja rahaa tarvii aina. Enkä oo toki kauheen pihistelevään elämäntapaan ikinä tottunut, mutta kyllä sitä nyt oppii ainakin vähän rahankäyttöään säännöstelemään.

Sain tänään muuten hienon idean! Mä tämmösenä tosi tunnollisena ja reippaana tyllerönä tykkään käyttää heijastinta tämmösenä pimeänä vuodenaikana. Uuden heijastimen hankkiminen on ollu tässä jo aikeena pidemmän aikaa. Mut kävi ihan mielessä, että jos viimeistään viikonlopun aikana pääsen käsiksi jonkin käsityö- tai askarteluliikkeen valikoimaan, niin mähän meen ja ostan heijastinnauhaa/jotain vastaavaa, ja virkkaan itelleni heijastimen! (:

Joku tämmönenki olis ihan jättekiva!

http://pinterest.com/pin/44613852528765474/

Katotaan, mitä saan aikaan (:

Huomenna taas ohjelmassa jumitusta aamuluennoilla ja rästitehtävien tekemisen kautta venäjän luennoille ja sitten treeneihin! Koko päivä liikenteessä, mut ihan hyvä, ettei ehdi turhaan no-lifettää kämpillä :P

Tässä kaikki tällä erää, nähdään taas... huomenna, ensi viikolla? Noh, joskus :D

Makeover

Päätin tossa väliaikaisesti vaihtaa blogin ulkoasua, ainaki siihen asti, kun mulla on enemmän aikaa tutkia tätä Bloggerin asetusviidakkoa :D

Nythän tää on melko lailla "väritön", mutta edellinen ulkoasukin oli vähintään yhtä nopeesti väännetty. Josko tällä mennään ainakin hetki. Mitä tykkäätte?

Tänään oon ollut melkein kellonympärystän menossa. Kaiken kruunasi nyrkkeilytreenit, joista jäi ihan mahtava jälkifiilis! Ah, toivottavasti huomennakin vielä tuntuu, että on jotain tehnyt. (: Valmentaja puhui sivulauseessa, että jonkun ajan päästä vois olla ajankohtaista hankkia hammassuojat! Jännittävää :D Ja miten kovisfiilis siinä vaihees tuliskaan, ku tämmönen lyllerö menis niitä urheiluliikkeeseen ostamaan. Höhö :P

weheartit.com

Nyt mä meen kuitenki nukkumaan, että jaksaa huomenna kandiryhmässä tehdä muutaki ku nuokkua!

Öitä!

Marin sähellykset, osa miljoona.

Iltaa!

Ajattelin tännekin pitkästä aikaa kirjoitella. Taitaapa viime kerrasta olla jo melkein kolme viikkoa! En mä toki tiedä, onko mulla tälläKÄÄN kertaa mitään jännittävää kerrottavaa :D

No, jos aloittaisin aamusta. Marihan lähtee aina reippaana tyttönä maanantaiaamuisin salille. Niin pääsi käymään tänäkin aamuna. Pakkasin jumalattoman salikassin täyteen tavaraa, kun sinne piti tunkea vielä luentoja ym. varten kaikki krääsä, koska en ajatellut enää salirimpuilun jälkeen lähteä pyöräilemään kämpille.

Noh, siinä sitten tyytyväisenä pyöräilin kahdeksan aikaan aamulla kohti rimpuilukeskusta, kunnes noin 100 metrin päässä määränpäästä hoksaan ajatella, että tosiaan, PYYHE vois olla ihan jees. Sekunnin sadasosassa ehdin kehitellä mielessäni pari ratkaisua ongelmaan, joista tosin kumpikaan ei miellyttänyt. Kaikessa ällöttävyydessäni sitten päädyin etsimään löytötavarakorista vähiten epäilyttävän pyyhkeen, ja korvasin sillä akuutin tarpeeni. Nyrpistelkää siellä, jos haluatte, mutta mua ei huvittanut lähteä enää takaisin, kun ihan kampuksen vieressä olin jo valmiiksi. Oon laiska possu, RÖH!

Ja sitten muihin aiheisiiiin. Oon jatkanu innokkaasti mun mummoiluharrastustani. Tossa lauantain ja sunnuntain aikana virkkasin itelleni pipon! Se oli sitte vissiin ihan eka pipo, mitä oon ikinäkoskaan millään tekniikalla tehnyt. Noh, vähän sen näköinenkin siitä tuli. Mulla on nimittäin ihan h*lvetin iso pää, niin en usko, että mikään valmis ohje olis mun pääkopalle ollu tarpeeksi iso. Yhtä netistä löytynyttä ohjetta sitten vähän muokkailin, mutta laskutaidoissa olis vissiin ainaki toivomisen varaa, sillä siitä piposta tuli kyllä niin pitkä, että mahtuisin sinne sisälle varmaan olkapäitä myöden! :D Noh, ekan kerran piikkiin, eikö niin?

Tänään virkkasin vielä pipoon tommosen ihkusöpön rusetin. Olin kuitenki tapojeni vastaisesti melko fiksu, ja kiinnitin ton rusetin hakaneulalla, niin voi sitte koristeita vaihdella vaikka fiiliksen mukaan (: Kavereille tätä pipoa jo mainostinkin maailmanhistorian rumimpana pipona. Noh, ehkei nyt sentään rumin, mutta parantamisen varaa on aina.

Tässä on viime päivien aikana tuntunu vähä siltä, että tarvis vähä jotain kivaa säpinää tähän elämään. Tai no niin, alkaa vaan vähä huolestuttaa, kun kaikki ihmiset mun ympärilläki pariutuu, ja mä pysyn vuodesta toiseen sinkkuna. No, eipä auta valittaa, ellei ite tee jotain asioiden eteen.

Jos ei nyt säpinää, niin jotain kumminkin. Ilmoitin tänään itteni yhdelle mökkireissulle, minne ei oo tulossa mun  varsinaisesta kaveripiiristä ainuttakaan ihmistä. Siinäpä nyt on sitte hyvä tilaisuus yrittää tutustua uusiin tyyppeihin. Mähän en tunnetusti oo mikään maailman sosiaalisin ihminen, mutta mielestäni oon kovasti petrannut viime aikoina. (Tai sitten mä vaan luulen niin...) En tiedä, liikutaanko varsinaisesti mun epämukavuusalueella, mutta ainakin lähellä sitä. Eiköhän musta jotain puhetta saa irti, kun ensin vähän sitsataan... :DD

Mä ehkä muuten keksin, että mistä aiheesta mä teen kandin! Kyllä se vähän meinas päänvaivaa tuottaa, mutta nykyinen idea vaikuttaa ainakin vielä ihan hyvältä. Tarkoituksena olis tutkia kappaleiden lyriikoista negatiivista Suomi-kuvaa. Siitä, miten idea vielä muuttuu tai kehittyy, en oo varma.  

Alun perinhän mä halusin tutkia sarjakuvablogeja. Noh, idea oli ihan hyvä siihen asti, kunnes mä yritin keksiä tutkimusongelmaa, mikä nyt sattuu olemaan kandin (tai minkä tahansa tutkielman) kannalta jokseenki oleellista. Toinen idea oli tutkia Sofi Oksasen Puhdistuksesta _jotain_, mutta sekään ei sitten napannut tarpeeksi. Päätin sitten heittää kummatkin ideat romukoppaan, jam iettiä ihan jotain muuta. Kyllähän se pohdintatuokio sitten osoittautu ihan hedelmälliseksi (:

Huomenna olis tiedossa ihan mukavasti erilaista aktiviteettia koko päiväksi. Muutama tunti kauppatieteiden luentoja, vähän kahvittelua, lisää luentoja (venäjää, hui), kokousta ja treenit nyt ainakin. Näyttääpä sinne kalenteriin löytyvän täytettä, vaikka ei palkkatöitä nyt tähän kylkeen olekaan.

Mua muuten vähä ahdistaa meidän ainejärjestön vuosijuhlat. Niihin on nyt noinsuunnilleen puolitoista kuukautta, mutta ylläripylläri mulla ei oo avecista mitään hajua. Jospa meen taas yksin. (Kuvitelkaa tähän se Forever alone -meemi :D) Saa nähdä.


Ehkä tässä oli tälle kertaa tarpeeks löpinää. Vois pakata laukkua jo huomista varten, niin on sitten aamulla enemmän aikaa torkutt... laittautua (: ...ja unohtaa tavaroita.

Hyvää yötä ihmiset!

Loppuja ja alkuja?

Niin hei vaan.

Musta on tässä viime aikoina tuntunut siltä, että oon "lopettanut" asioita oikein urakalla. 

Kauan piti harkita, ennen kuin uskalsin lopettaa työt kaupan kassalla. Työkavereissa ei ollut mitään vikaa, mutta jokin mua ahdisti siinä ilmapiirissä silti, etten kyllä töihin menemisestä kauheasti nauttinut. Joidenkin mielestä oon varmaan liian herkkähipiäinen, mutta mulla on "vapaa-ajallani" muutakin tekemistä kuin kuunnella muun muassa sitä, miksi joku asiakas käyttää terveyssiteitä tai valituksia siitä, kun "taas on tarjouskala loppu". "Odottakaahan, kaivan teille täältä kassakoneen alta vähän lisää, teitä varten sitä tänne jemmasin..." 

Onhan asiakaspalveluhommissa hyvätkin puolensa, mutta nyt vaan tuli sellainen olo, että on pakko pitää taukoa. Mun mielestä on kuitenkin melko rohkeaa tehdä asiat siten, kuinka itsestä parhaalta tuntuu. Hetkellisen rahatilanteen huononemisenkin pystyn sietämään, kunhan vähän tinkii jostain.

Niin, irtisanoin, eli siis lopetin, jäsenyyteni Suomen suurimmassa kuntokeskuksessa. Vähän typerältähän se tuntui, mutta 59 euroa voi käyttää kuukaudessa toisellakin tavalla.

Niin, näistä lopuista vielä. Eipä siitä tämänkäänkertainen rakkaustarina ehtinyt edes orastamaan, vaan loppui sekin lyhyeen. Kliseistä ehkä, mutta parempi näin.

Jonkin asian lopusta seuraa kuitenkin toisen alku. 

Odotan paljon tämän lukuvuoden alkua, kaikkia uusia kursseja ja tapahtumia, kaikkea! Mulla on sellainen olo, että tästä lukukaudesta tulee jotenkin erilainen. Tiedä sitten (:

Ja oioi! Oon vihdoinkin saanut aloitettua niin sanotusti uuden harrastuksen! Tai harrastus on vanha, mutta paikka on uusi. Vihdoin jatkan mun rakasta harrastusta, eli kuntonyrkkeilyä (: Kaikki sanoo aina, että urheilun aikana ja sen jälkeen kroppaan vapautuu endorfiineja, mutta täs tapaukses mäki oikeesti myös uskon sen! Ah! :D Varmaan kuulostaa vähän hassulta, ku tämmönen rauhallinen hissu nauttii hakkaamisesta näin paljon :D

Ehkä tänä syksynä alkaa vielä jotain muutakin uutta, kuka tietää (: 

weheartit.com

SQUAWK!

Se on valmis! (:

Toissa päivänä mä sen aloitin, ja tänään sain valmiiksi. Niin, tää koskee tätä mun mummoiluharrastusta :D

Tämmönen kiukkuinen tirppa sitten syntyi:

Annnngry bird.

Kaikki ei menny ihan niinku piti. Muun muassa silmä askartelin kolme kertaa, eikä vieläkään tullut symmetrisiä. Pystön (joka ei tosiaan tässä näy) kanssa oli lähes yhtä paljon vaikeuksia, ja nokastakin tein kaksi eri versiota :D Toi valkoinen maha ja nokka olis ollu hyvä ommella vähän päällekkäin ton nokan kanssa. Mutta ihan hyvä silti ekaksi versioksi, tai ainakin ite tykkään (:

Tää on kirjaimellisesti koukuttavaa. Pitää pitää ehkä pieni tauko, koska kaikki muut hommat jää virkkaamisen takia tekemättä :DD

Gimme some yarn and hook...

Terve!

Tossa taiteiden yön inspiroimana taisin löytää itelleni uuden ajanvietteen. En tiedä, voiko sitä nyt vielä harrastukseksikaan kutsua, mutta kuitenkin.

Mä oon aina luullut, etten mä osaa tehdä mitään käsitöitä. Vaikka luonteeltani mä oonki melkoinen näpertelijä ja askartelija kun sille päälle satun :D

Tosiaan, bongasin taiteiden yöstä yhdestä myyntikojusta virkattuja cupcakeja. (Kirjoitusasu? :D) Päätin sitten itekki kokeilla. Mulla ei oo vissiin tapana päästää itteäni ihan helpoimmalla, kun aloitin ekan työni heti englanninkielisestä ohjeesta. Niin, aluksi piti hieman googletella sekin, miten se aloitussilmukka tehtiinkään... :DD Voin kertoa, että epäonnistuneita yrityksiä vaadittiin lähes tulkoon 10, ennen kuin vihdoin sytytti! Tarvittiin siihen toki vähän äidinkin apua, mutta todellisen työn tein ihan itse :D

Tässäpä siis mun ihan eka amigurumi, eli siis virkattu hahmo:

Jee! :D Oon tehnyt toisen tollasen samanlaisen, jossa toi "kuorrutus" on valkoinen.

Sitten oon ihan innoissani siitä, mitä sain tänään valmiiksi! Apua. Tuleepas mummomainen olo, kun intoilee jostain virkkaamisesta. Mutta onnistuin mä aloittelijaksi mielestäni tosi hyvin! (:

En viittinyt ostaa vielä virheetä lankaa, kun oon ostanut just läjän uusia :D Osaatte kuitenkin arvata, että mitä toi yrittää esittää? (; Tämä myöskin englanninkielisestä ohjeesta (:

Saa nyt nähdä, mikä seuraava projekti tulee olemaan, mutta tästä on hyvä jatkaa!

Oonko mä hullu?

Niin, ne, jotka tuntee mut, osaa ainakin vastata tohon otsikon kysymykseen myöntävästi. Se ei ollu kuitenkaa tän mun jutun koko pointti :D

Tässä vaan rupee pikku hiljaa tota pääkoppaa nakertaa, kun oon jo kolme yötä nukkunut huonosti tällä viikolla. Yleensä ei oo kyllä nukahtamisen jälkeen mitään ongelmaa vetää sikeitä aamuun asti, mutta nyt sitten... Voi huoh.

Eilen puin tätä asiaa äidin kanssa puhelimessa. Mulle todettiin, että saattaa johtua siitä, että tässä elokuun alussa taivaalla möllöttää täysikuu. Oon mä kyllä sellaisista kuullut, jotka ei saa nukuttua täydenkuun aikaan, mutta oon lähinnä leimannut sen ehkä taikauskoa lähenteleväksi ilmiöksi. Pöh, mitä kuuhulluutta!

Mutta sitten kun se ongelma tulee omalle kohdalle. En oo juuri mitään muuta ratkaisua tässä keksinyt. Tai ainakin luulisi, että kun herää aikaisin, päivän aikana on yhtä sun toista aktiviteettia ja menee myöhälle nukkumaan, että uni tulisi. No, jos mun pitää tyytyä noin neljän tunnin yöuniin sitten, niin fine. Eikös se ihan nää suosituksetkin täytä? Eikumitä? :D

Tämäkö mua muka valvottaa?

Niin ja mikään kuunvalo ei mua ainakaan pidä hereillä, kun kämpässä on kaikki sälekaihtimet ollu kiinni.

Tässä teille vielä vähän copypastea Wikipediasta:

Kuuhulluus on uskomuksissa fanaattinen tai innostunut tila tai jopa mielenhäiriö, jonka saa aikaan täysikuu. 

 Kuuhullu voi seota väliaikaisesti tai lopullisesti. Monien taruolentojen uskotaan olevan aktiivisimmillaan juuri täydenkuun aikaan.
Täysikuulla uskotaan yleisesti olevan ainakin jonkinlaisia vaikutuksia ihmiseen; jotkut kokevat sen valvottavan tai tekevän hieman hermostuneemman tai innostuneemman olon. Valtaosa tilastollisista tutkimuksista ei kuitenkaan tue väitettä, että kuun vaiheet korreloisivat ihmisten käyttäytymisen kanssa, ja teoriaa pidetäänkin usein näennäistieteenä.

Ota tässä sitten selvää. No, ainakin oon haistattanut unettomuudelle pitkät ja käyny tänäänki jo salilla. NIH! :D

Pirteää.

Voi huhhuh, mä en taas tajua itteäni ollenkaan. Olishan se ihan jees nyt näin loma loputtua jopa nukkua öisin, mutta jotenki mun alitajuntani keksi sitte päräyttää kaikki mahdolliset ihanat ja kamalat asiat mun mieleen noin kolmelta aamulla.

Niinno, sen jälkeen en ainakaan myönnä kauheesti nukkuneeni.

weheartit.com

Onneks ei oo kauheen pitkä työpäivä tiedossa. Taidan kyllä lykätä muutamia suunnitelmia tältä päivältä, koska mun arvostelu- ja toimintakyky ei taida ihan täysillä jyllätä :D

Noh, katsotaan, mitä tästä päivästä tul... zzzzz

Tänään Marin "keittiössä"

On muuten aika mielenkiintoista, kun mun suurensuuressa keittiössä tuoksuu yhtä aikaa currylta ja kanelilta :D Eilen tuli laitettua piknikevääksi kana-makaronisalaattia, mutta tänään leivoin sitten raparperipiirakkaa (:

Tällä ohjeella yritin ainakin tehdä, mutta vaniljatangon korvasin vaniljasokerilla, koska mulla ei ollut varaa maksaa kahdesta luomu-vaniljatangosta yli 4 euroa... :D Siis tässä tulee: http://www.mtv3.fi/makuja/uutiset.shtml/maailman-paras-raparperipiirakka---nappaa-hans-valimaen-resepti?1355974
En ny ihan jäätelöä ruvennu tekeen ite, ku sattu just oleen jäätelökone huollossa ja nestemäinen typpi loppu... Haha, oonpa hauska.

Raparperitäyte

Tässä nyt kuvia vähä prosessin varrelta:

Pohjataikina

Uunista tullut pohja. Jee.

Pohja ja täyte 1

Munasokerisörsselivaahto

...raparperien päälle

it's readyyy!

Pakollinen koepala :D

OMNOM.

En oo ihan varma, tuliko tuosta nyt maailman parasta raparperipiirakkaa, mutta ihan hyvää ainakin. Eipä oo tullut hetkeen leivottua mitään (:

Eipä täällä oo kukaan tuota tekelettä syömässä mun kanssa. Yhy yhy, forever alone : DD

Long time no see!

Heelöy!

Monesti oon meinannut tänne tulla kirjoittamaan, mutta jotenkin kaikki mun asiat tuntuu niin vähäpätöisiltä, ettei niistä kannattais teille höpistä. Nyt kuitenki tuli pitkästä aikaa kirjoitusfiilis. Muutenki on itse asiassa ihan hyvä fiilis, vaikka nyt välillä toivois elämän menevän enemmänki sen Strömsön mukaan. Noh, kaikkea ei voi saada, eikä pidäkään.

Oon tässä tosiaan puolitoista viikkoa jo lomaillut mun huikeasta kahdesta lomaviikosta. Hauskaa on ollut! Oon käynyt iltauinnilla meressä, moikannut vanhoja työkavereita kotipaikkakunnalla, tehnyt turistiretkiä niin kuntosalilla kuin myös ympäri Suomen. Mun matkareitti oli siis Vaasa-Parikkala-Savonlinna-Parikkala-Helsinki-Espoo-Helsinki-Vaasa :D Tähän kaikkeen meni siis 4 päivää. Tuli nähtyä paljon uusia ihmisiä, pääsin veneilemään, syömään Lörtsyä Savonlinnan torille ja pitämään hauskaa pääkaupunkiseudulla. Voisiko yksi pieni Mari enempää toivoa? :D

Joku turisti Parikkalan patsaspuistossa. Oli muuten siisti paikka! (:

Rannikolla kun ei pääse veneilemään, niin... Ah, parhautta <3

Ihan ookoot näkymät torikahvilasta.

Helsingistä mulla ei oo yhden ainutta kuvaa, mutta eii se mitään. Itä-Suomesta kuvamateriaalia riittäisi enemmänkin, mutta jääköön nyt loput salaisuudeksi (;

Sitten muihin aiheisiin. Vaikka en haluaiskaa mun loman loppuvan vielä, niin silti vähän salaa odotan, että pääsen loman jälkeen toteuttamaan yhden jutun, joka on jo hyvän aikaa pyörinyt mielessä. Sanotaanko näin, että saan todennäköisesti sitten aloittaa taas puhtaalta pöydältä. Toki kaikilla asioilla on varjopuolensa, mutta tää mun idea kyllä vaikuttaa melko hyvältä. Tosi hyvältä. Erilaiselta.

Kun mun kirjoitusvimma nyt pääsi alkuunsa, niin jatketaan sitten. Osa ainakin jo tietää, että oon ryntäämässä nyt elokuun alussa varaamaan aikaa, että saisin tässä lähitulevaisuudessa lisää mustetta ihooni (; Idean juuri on kypsynyt jo hyvän aikaa, mutta lopullinen muoto on syntyny vasta vähän aikaa sitten. Lähes tulkoon joka päivä oon miettinyt, vaikuttaako idea vielä hyvältä, mutta en oo katumapäälle tai muutoskannalle vielä tullut. Kohta siis toivottavasti mun hartiassa komeilee jotain hienoa. (; En oo tähänkään mennessä mitään tatskaherutuskuvia harrastanu, niin saa nähdä, tuleeko kuvaa tännekään sitten. Ehkä.

Oi ja sitten yksi haave lisää! Vaikka rahatilanne on mitä on, ja toi musteen tikkaaminenkin jonkun verran kustantaa, nii oon tullu ihan hulluksi. Sitte ku musta tulee iso ja rikas, nii rupeen kyllä shoppaileen kaikkia Ted Bakerin juttuja! Siis näissä tuotteissa esiintyvillä yksityiskohdilla ei oo mitään tekemistä asian kanssa. Niinku mä muka joistain ruseteista tykkäisin... : D Ei mut siis, mun mielestä kovinkin tyylikkäitä tavaroita. En oo ainakaan ihan joka naikkosella niitä nähnyt.

allaboutdress.com

tuccistore.co.uk

Tokihan noita tuotteita on paljon erilaisia ja vieläpä herkullisissa väreissä, mutta omaa silmää miellyttää kyllä ihan tämmöset simppelit yhdistelmät eniten. Ehkä vielä joskus mun ja Tedin rakkaustarina roihahtaa toden teolla :DD

Jees, nyt pitäis vissiin kehitellä jotain oikeesti tärkeetä tekemistä, kun oon sanottavani saanu sanottua (:

Ehkä mä taas lupaan kirjoittaa vähä useemmin. Vem vet.

Lomalomalomalomaloma!

Mun loma alkaa noin 9 tunnin päästä. Tätä on kyllä odotettu, oon aika lailla täynnä tota kassahommaa jo! Pääsee edes kahdeksi viikoksi eroon tosta. HUH!

Lupaan pitää lomallani sit vyölaukkua ja tennissukkia sandaaleissa. Tähän kaikkeen voisi yhdistää vielä valkoiset legginsit (;

WOOHOO!

Toivon mukaan tuo työpäivä nyt sit menis nopeeeesti.

Happy

Jee, haluun vaan kertoa teille, että mulla on hyyyvä fiilis. Johtunee viimeaikaisista tapahtumista ;D Ja miksei muutenkin, kesäloma lähestyy ja kelitkin alkaa ihanasti lämmetä (:

Tänään ei haittaa edes se, että mun työvuoro muuttui. Useimmat ihmiset soittaessaan aikaisin aamulla kysyvät "enhän herättänyt?" mutta meidän pomo kysyykin aamukahdeksalta pirauttaessaan, että "herätinhän?" :D Niinno, onneksi puhelimen herätys oli puoli minuuttia aikaisemmassa kuin pomo.

Jeps, jos tästä pian lähtis salille jumppailemaan, kun en pyykkitupaankaan päässyt tänään riehumaan :D

Tästä päivästä on tulossa kyllä hieno, vaikkakin ajattelin sen kaikkia luonnonlakeja vastaan viettää suurimmaksi osaksi sisätiloissa.

Viikonloppua odotan kans, kun saan tänne erään vierään, jota en oo nähny niinku ikuisuuksiin. Noh, 4 kuukautta on ihan tarpeeksi pitkä aika verrattavaksi ikuisuuden kanssa?

Jee, eikö siinä ollu jo tarpeeks monta iloisuuden aihetta? Pian joku hinaa mua jo hoitoon, ku äidyn näin positiiviseksi  :P

weheartit.com

Alealealealeale!

Tänään oli taas yksi niistä päivistä, kun se kuuluisa tililintu lauleskeli lauluaan. Tilitulitilimeni.

No, joka tapauksessa, ennen kuin edes lähdin kämpiltä mihinkään, päätin korkata viimeinkin siskon viimeisen jenkkilän reissun tuliaiset. Eli siis TOMSsit! Jos joku ei tiedä, mistä puhutaan, niin surffailkoon seuraavaan osoitteeseen: http://www.toms.com/ Mun omat köpöttimet näyttää jotakuinkin tältä:

Voin kertoa, että mukavampia kenkiä ei kyllä ihan heti tuu vastaan (: Eikä todennäköisesti samanlaisiakaan, ainakaan täällä päin.

Työpäivän jälkeen suuntasin sitten vähän alelaareille, kun tilinauhan summa näytti ihan lupaavalta.

Mitään erikoista mulla ei ollut tähtäimessä, mutta yritin pitää mielessä sen, että ei saa ostaa mitään alesta, mitä ei tahtoisi normaalihintaisenakaan kaappiinsa.... Aika hyvin onnistuin (:

Eli siis löysin:

t-paita (JC)
ohut pitkähihainen (Jim&Jill / Stocker)
mekko/tunika (Jim&Jill / Stocker)
housut (H&M)
juoksutakki (TopSport / Craft)
treenipaita (TopSport / Bodywatch)
juoksutrikoot (Sportia / Nike)
lenkkarit (InterSport / Nike)

Typerää ehkä listata noin, kun en jaksa kuvamateriaaliakaan lisätä. rahaa paloi omien laskujen mukaan semmonen parisataa, mikä ei mun mielestä oo kauheen paha summa, ku rupee jakaan sitä noille vaatteille... Tosta juoksutakista sen verran, että löyty tosiaan -70% alennuksesta, joten olis ollu melko idioottia jo jättää se sinne rekkiin :D

Lenkkareiden ostoprosessi oli kyl varsin viihdyttävä. Ku ensin luulin, etten saa palvelua ollenkaa, nii sitte jostain hyllyjen välistä ilmestyi ehkä maailman ystävällisin miesmyyjä palvelemaan. Mullaki oli suorastaan myyty olo. Hah :D Olisin voinu melkein siitä paikasta juosta alttarille :DD Noh, mutta tajusitte varmasti mun pointin.

Kämpillä piti sit pieni välikuolema ottaa. Jotenki aaaaikainen herätys plus 4 tuntia shoppailua ei jotenki sovi yhteen sit loppujen lopuksi. Ajattelin siinä sit ottaa kevyet vartin päikkärit ennen lenkkivaatteiden neitsytmatkaa, mutta ne jotka tuntee mut tarpeeks hyvin, tietää, että eihän siitä ny mitää tullu. Päikkärit veny yli tunnin mittaseksi. Kaikesta huolimatta kampesin itteni sängyn pohjalta lenkille. Mun kunto kun on mitä on, niin enhän mä tietenkää koko aiottua matkaa jaksanu juosta, mutta suurimman osan kuitenki. Tästä on hyä jatkaa (:  Ainaki tunsin itteni suhteellisen reippaaksi, kun reippailin pussikaljaporukoiden läpi yhdeksän aikaan perjantai-illalla :D

Huomenna olis suunta töiden jälkeen to the kotikoti. Eipä oo tullut taas kuukauteen sielläkään vierailtua, joten varmaan ihan aiheellista piipahtaa taas. Pääsen ainaki saunomaan ja uimaan ja grillaamaan ekaa kertaa tänä kesänä, jee!

Hauskaa viikonloppua teille! (:

Haska juhannis!

Otsikko jopa ehkä kertoo, mistä ajatelin tällä kertaa löpistä. Sattui tuossa pari päivää sitten hieno typo, minkä takia se pääsi myös sitten otsikkoonkin asti :D

Jees, eli perjantaina sain nauttia vielä asiakaspalvelun ihanuudesta viiden tunnin ajan. Voin kertoa, ettei kyllä oo ihan hirveen kannattavaa avata kauppaa jo seitsemältä aamulla, mutta kun se ei olekaan omista valinnoista kiinni (: Työpäivä eteni ihan mallikkaasti, vaikka olikin odotettavissa, että pahimmat ruuhkat sattuvatkin sitten sen viimeisen puolen tunnin ajalle.

Työpäivän jälkeen sitten suuntasin tässä blogissa ennemminkin esiintyneen, juoppoystäväksi nimeämäni naishenkilön (:D) luo. Tarkoituksena ei siis ollut edes poistua kaupungin rajojen ulkopuolelle juhannuksen aikana, mutta ihan hyvinhän se kaupunkijuhannuskin meni. Siinä sitten päivän polttavimmat kuulumiset vaihdettuamme rupesimme laittamaan edellisenä päivänä hankkimistamme aineksista ruokaa. Tänä juhannuksena ei grilliruokaa paljon nähtykään, vaikka ystäväni niin kovasti olisikin halunnut kabanossejaan ja käristeitään grillailla... Haha :D

Perjantain ruokalista näytti seuraavanlaiselta:

Vihersalaatti

Uunilohi <3 NOM.

Kattauksestakin vähän kuvaa (:

Lähes esteettinen tekemäni mansikkahyydyke.

Ruokalistalle kuului myös porsaan ulkofileepihvit, mutta niitä ei kuvaaja enää nälän valtaamana malttanut ikuistaa. Hyvää oli, voin kertoa! (:

Kun ruokaa ja juomaa oli nautittu lähestulkoon tarpeeksi, suunnattiin sitten rantaan nauttimaan säästä. Väkimäärä matkalla ja paikan päällä yllätti positiivisesti, eli kyllä kaupunkiinkin jonkun verran juhannuksen juhlijoita jää. Jonkun aikaa rannassa sitten viihdyttiin ja sitten suunnattiin takaisin tukikohtaan. 

Pitihän tämä väenpaljous sitten päästä kokemaan ihan yöelämässäkin. Koko kaupungissa taisi olla sitten kokonaista kaksi yökerhoa auki, joten päätettiin aluksi mennä siihen tuttuun ja turvalliseen kantapaikkaan. Noh, nää on sitten niitä hetkiä, kun tämän ikäisenä tuntee ittensä jo vanhaksi. Vaihdettiin paikkaa toiseen baariin, joka ei kyllä suosikkeihin lukeudu minkään mittapuun mukaan. Meno oli siinä vaiheessa iltaa vielä melko köyhä, joten palattiin takaisin edelliseen paikkaan. Kun päästiin perille, selvisi, että juuri sinne toiseen paikkaan oli saapunut niin sanotusti tuttu ihminen, joten pienen palaverin jälkeen siirtymä oli taas edessä. kerrankos sitä :D Illan mittaan sain myös muun muassa kuulla näyttäväni Diandra Floresilta. En tiedä, pitäisikö tässä nyt sitten esittää julkinen anteeksipyyntö Diandralle... 

Niin, että oli siellä baarissa oikeesti hauskaa!

Loppuilta vietettiinkin sitten lähes täydessä baarissa ja oli ihan hauskaakin. Pilkun lähestyessä lähdettiin sitten talsimaan taas tukikohtaan. MUTTA! Mitäpä juhannus olisi ilman juhannustaikoja? Niin, ei kyllä yhtään mitään. Tiedätte varmaan sen jutun, kun pitää kerätä seitsemän kukkaa tyynyn alle etseteraa? Niin, no, kaupungistahan ei paljoa niitä luonnonkukkia löydy, joten päätettiin vähän soveltaa, ja sanomistahan siitä sitten tuli. :D Vähän modernisoituna sitten tungettiin kukkaset vielä muovipussiin ja tyynyn alle, mutta eipä tainnut kumpikaan nähdä sitten unta tulevasta miehestään. Taisi olla sen muovipussin vika...

No pic, no proof.

Seuraavana päivänä sitten piti tietenkin kertailla illan tapahtumia ja naureskella omille toilailuille. Sen jälkeen päädyttiin taas nauttimaan upeasta säästä uimarannalle pariksi tunniksi. Myöhempi tutkiskelu paljasti ihongrillausyrityksen jopa tulokselliseksi! 

Puhdistettiin rantahiekat pois jaloista, ja keskityttiin taas olennaiseen, eli syömiseen (: Kokkailtiin täytettyjä kesäkurpitsoja. Ah ja nam, ku oli hyvää (: Pienoisen välikuoleman jälkeen mentiin sitten nauttimaan vielä ulkoilmasta, mutta oli kyllä sen verran kyseenalaista porukkaa liikenteessä, että heikompaaki olis hirvittäny :D

Sitten oli aika valmistautua taas iltaan. Pienten väsymysongelmien saattelemana selvisin kuitenkin taistelukuntoon ajoissa. Pitäisi ilmeisesti oppia, että kun yksi baari-ilta on ollut hauska, toinen ilta perään ei yllä kyllä samaan... Noh, tulipa käytyä :D 

Aamulla sitten pakkailtiin tavaroita kasaan, ja molemmat juhlijat suuntasivat omille tahoilleen.

Täytyy kyllä tämän viikonlopun perusteella myöntää, että kyllä se kaupunkijuhannus toimii varmasti vastaisuudessakin. Eipä tarvi miettiä yhtä viikonloppua ja mökkivarauksia sun muita jo puoli vuotta etukäteen. Katsotaan nyt, mistä ensi vuonna ittensä löytää (: 

Toivottavasti te muutkin ootte nauttinu juhannuksesta, meni se sitten missä tahansa (:

Prövääns o nåt annat

Terves!

Ajattelin olla ny ees vähä aktiivissempi tän kirjoittamisen suhteen taas.

Mun viikonloppu oli aika tosi jees, koska vietin sen Provinssissa! Ihan hirveesti ei mitään ehdottomia suosikkeja ollut esiintymässä, mutta viikonlopun aikana tuli katottua muun muassa Herra Ylpön  & Ihmisten, Pariisin Kevään, M83:n, Nightwishin, Examplen, Apulannan, Chisun, BILLY  TALENTIN <3, PMMP:n, Jukka Pojan, Michael Monroen, Mastodonin ja Slayerin keikkoja (: Tai taispa tossa listassa olla kaikki, piti vähän kamerasta luntata otettuja kuvia... :D

Viikonloppu meni tosiaan leppoisasti, ja eniten kyllä odotin tota BT:n keikkaa, ja oli kyllä huikee setti, ah! Benjamin Kowalewicz on ehkä mun tuleva aviomies. Niin päätin.

Sunnuntai oli oikeestaan vaan chillailupäivä, kun ei mitään suurempia fanituksen kohteita ollut esiintymässä. Kuluipa se aika siellä ihan hyvin vaan kierrellessäkin. Taidettiin jopa kaljatelttaan eksyä? ;o Haluatte varmaan nähdä kuvan mun sunnuntain tyylistä? Se oli kyllä suorastaan silmiä hivelevän kaunista katsottavaa :D Oli pakko edes ihan hitusen saada hullutella.

Oon kaunis! <33333

Sunnuntai-illalla sitten lähti bussi takaisin kohti länsirannikkoa. Huh, oon ollu kämpillä maanantaiaamuyöstä klo 00.30 ja voin kertoa, että ei paljo mieltä lämmittäny mennä töihin klo 6.30 aamulla. Mutta silti kaikki oli pienen univelan arvoista (: Loppupäivä meni sitten päivästä palautuessa. En kerta kaikkiaan jaksanu tehdä yyyhtään mitään.

Tänään oon sitte taistellut tarjouskahvi-intoilijoita vastaan töissä. Voi jumaliste, miten voi kukaan mennä kahvipaketista niin sekaisin? Argh. Ihan periaatteesta jätin kahvit ostamatta. Enkä kyllä itekseni paljon sumppia keittelekään.

Töiden jälkeen suuntasin taas pienoisen tauon jälkeen salille rimpuilemaan. Voin kertoa, että BodyAttack-tunnilla en ollu ihan varma, että selviänkö sieltä hengissä ulos. Siispä pitää mennä pain uudestaan kokeilemaan! Jos vaikka ne kauan kadoksissa olleet lihaksetkin rupeis joskus näyttäytymään. Toiveajattelua? Se nähdään.

Päräyttävää viikon jatkoa! Ja hyvää jussia, muistakaa... syödä makkaraa! (;

Kesäääää!

Tähän vois kai ny kirjoittaa, että det var länge sen. Jos oikeen tympeesti totean, nii eipä oo ollu teille mitään asiaa! :D

Nojoo, mutta mun kesä on nyt alkanu. Jjau. Pääsykoehelvetin loputtua voi vihdoinki huokaista helpotuksesta (: Vaikka tulokset ei ny ihan täysin odotuksia vastannu, nii parhaani yritin! Kokeilujen jälkeen oltiin Amarillossa syömässä. OMNOM. Ruoka ja seura oli hyvää, kuten normaalistikin.

Aamu alkoi aika mielenkiintoisesti, ku pääsin työpaikan pihaan. Vastaan käveli mikälie laitapuolenkulkija, toisessa kädessään muovikassi ja toisessa jokin ämpäri, jossa näytti olevan jokin kuollut kasvi (oo mitvit?). Todettakoon, että kello oli siis noin kymmenen yli kuusi aamulla.Tämä kyseinen herra sitten kovasti minua tervehti, mutta en oikein halunnut noteerata. Siinäpä sitten sain vielä kuulla lauseen "Sä oot kaunis tänään!" ...niin. Noh, onhan se ihan jees, että positiiviset kommentit ulkonäöstä tulee aina kännisiltä +50 v. miehiltä. Ihanuutta.

Töiden jälkeen oli aika päästä rentoutumaan rannalle. Oli muuten kivaa taas ottaa aurinkoa, enkä todennäköisesti kärähtänyt tällä reissulla ollenkaan :P Tuli myös käytyä meressä uimassa, eli yks asia tän kesän to do -listalta taas pois (: Ei se ny hirveen lämmintä vettä ollu, mutta virkistävää ainaki :D Pieni pakokauhu iski vaan oudossa rannassa, ku ei sit muutaman vedon jälkeen ottanukkaa jalat pohjaan... :D

Vielä huominen ja perjantaiaamupäivä töissä ja sitten Ppppprovinssiiii! :D Mut voi bongata sieltä urpoilemasta yksin, mutta enköhän mä oo sen verran iso tyttö, että pärjään. parempi olis! :D

weheartit.com

Reipasta hässäkkää

Hohhoh, kylläpäs väsyttää. Enkä oikeestaan tiedä miksi, kun tuntuu, ettei tässä parin päivän aikana oo oikeestaan mitään tehnytkään.

Eilen olin oikein superreipas aamulla, ja lähdin lenkille klo 6.25! Jotenkin on niin ihanaa nauttia aamuauringosta ja hiljaisuudesta. Tai miten hiljaista nyt sitten kaupungin keskustassa voi olla. Tulee muutenkin normaalia reippaampi olo, kun on jo takaisin kämpillä, ennemmin kuin edes normaalisti heräisi :DD

Lenkin jälkeen ei sitten ollutkaan enää niin reipas olo. Otin matsia pääsykoemateriaalien kanssa, mutta tilanne päätyikin lopulta päikkäreihin. (Voiko päikkäreitä nukkua ennen klo 12? :D) Päivä meni sitten töissä.

Kattokaa ny ku oon niin pirun söpö! Little miss sunburn.

Tänäänki aamu alkoi lenkillä. Toivon mukaan siitä sais jonku sortin tavan aikaiseksi :D Kuitenki huomenna ajattelin tästä tavasta laistaa, ja mennä lukemaan yliopistolle. Melkein yhtä tehokasta, eikös?

Oli jotenkin hirmu outoa viettää päivä kämpillä ennen töitä. Siitä inspiroituneena rupesin jopa kokkailemaan, mitä en kyllä yleensä aamupäivästä täällä tee :D Lihapullia tomaattikastikkeessa, omnom.

Kyllä mäki joskus laitan ruokaa.

Sitten vähän taas nukuin pääsykoematskun päällä ja suuntasin töihin. Ihan hirvee hässäkkä koko päivän. Kaikki ihmeellisyydet ja ongelmat vissiin halus kokoontua just tänään. Mutta niistäkin selvittiin.

Eipä mulla oikeestaan mitään järkevää asiaa teille ollukkaa, HAH! :D Lankaan menitte.

Albiinosta tomaatiksi.

Taas yksi angstipäivitys luvassa. Älä lue pidemmälle, jos ei kiinnosta :D

Maanantai. Tarviiko edes sanoa enempää? Eilinen oli niin ihana päivä, kun sai nauttia auringosta hyvässä seurassa. Noh, olisihan sen aurinkorasvankin voinut seuralaiseksi ottaa, sillä pääsin palamaan aika lailla pahasti. Noh, aamulla sitten vasta huomasin, miten palanut mä oonkaan. Sääret ja reidet (tietty vaan etupuolelta), käsivarret, rintakehä, hartiat ja NENÄ on ihanan punaisia nyt. Nam. Eipä tässä mitään, mulle on ihan normaalia palaa joka kesä, mutta nyt kyllä mun säärien ihoa kiristää niin paljon, että aika ajoin käveleminenkin on hankalaa. Älkää ottako mallia musta, pliiis!

Jeps, tosiaan mun piti herätä aamulla niin, että olisin jo reippaana yhdeksältä yliopistolla lukemassa. Nooh, torkkunappi oli taas liian hyvä kaveri, ja loppujen lopuksi olin laittanut herätyksen kokonaan pois päältä. Tulipa siinä nyt sitten kiskottua 2 tuntia unta palloon aiottua pidempään.

Kun pääsin yliopistolle, lukeminen sujui hetken aikaa ihan hyvin, kunnes piti vaihtaa aihetta. Voi huoh, mä kyllä säälin kaikkia kirjanpitäjiä, ei se laskentatoimi nimittäin ainakaan mun juttu ole. Apua. Lukeminen ei ottanut oikein edistyäkseen, mutta muutaman tunnin sitten siinä taistelin, en oo ihan varma, tajusinko mitään.

Päätin sitte mennä salille vähän rimpuilemaan, kun olin aamulla jo salikamat pakannut mukaan. Tai ainakin melkein kaikki. Tietenki nyt pitää aina jotain jättää kämpille, jos ei muuta niin urheilurintsikat. Minähän en kuitenkaan tämän takia luovuttanut, vaan menin urheana pumppailemaan. En kuitenkaan kommandona, jos se jollekin tuli mieleen... Niin, kerroinkos jo siitä kipeästä ihosta... Oli aika nautinnollista :D

Nyt päivä on edenny ihan kohtalaisen hyvin, ellei lasketa sitä luku-urakkaa, mikä mulla on vielä edessä.

Hauskaa viikkoa

terveisin positiivisimmista positiivisin Mari (:

Jännä elämä.

Joo terve vaan!

Mun elämässä tapahtuu kuulkaas niin paljo jänniä asioita, että ette uskokaan! ...noh, itse asiassa, en mäkään usko.

Synttäreitä tuli juhlittua vähän pitkin viikkoa. Hauskaa kyllä oli, vaikka vähän erinäisiä takaiskujakin sitten sattui. Noh, oli ja meni, enää ei voi mitään.Vanhenin joka tapauksessa, eikä kukaan kuollut, niin selviytymisprosentti on suht hyvä? Kiitos ja anteeksi kuitenkin kaikille, jotka oli mukana! <3 (:

Keskiviikkoskumpat (;

Satun tarjoama "Marinksu" :D

Eilen tuli oltua kummitädin ja serkkutytön kanssa teatterissa katsomassa KOM-teatterin versio Riitta Pulkkisen kirjasta Totta. Näytelmä oli kyllä todella hyvä, aikka muutamassa kohdassa meinasinkin kärryiltä tipahtaa... Opin uuden hienon elämänviisaudenkin: "Nainen tarvitsee elämässä kahta asiaa; huumorintajua ja tanssikengät." Näytelmän jälkeen Amarillon ruoka oli kyllä tosi hyvää. OMNOM.

Tänään oon jopa saanut luettua niihin kuuluisiin pääsykokeisiin. Pari viikkoa on mennyt ihan täysin muissa tunnelmissa, joko motivaatio- tai aikapulan takia. Jos huomenna jatkais samanlaisella draivilla! :D Flowta odotellessa.

Oli muuten aika jännä, kun mulla on ollut lainassa yliopiston kirjastosta sellanen säilytyskaapin avain, jonka laina pitää uusia kahden viikon välein vastaamalla sähköpostiin. Noh, mulle ei sitten yli kuukauteen tällaisia sähköposteja tullut. Kas kummaa, tänään sitten tuli viesti, että avain pitäis palauttaa, ja en ole myöhästymisviesteihin reagoinut. Ainut ongelmahan tässä siis oli se, että mitään viestejä EI OLE TULLUT! :D Lähdin siitä paikasta palauttamaan avainta ja selvittämään reippaana tyttönä asiaa. Kirjaston henkilökunta ei tietenkään tiennyt yhtään mitään asiasta, ja asia olisi kuulemma pitänyt selvittää virastomestarin kanssa, vaikka hän ei ole edes ollut koko lainausprosessissa mukana.

Loppujen lopuksi vastaukseksi sain sitten sen, että sähköposti on vain lisäpalvelu, ja olisi pitänyt palauttaa se avain ilmankin muistutuksia. Aika jännä, kun mulle on kuulemma tällaisia lisäpalveluviestejä muistutuksen muodossa tullut, joihin en ole voinut edes reagoida, kun taitavat olla jossain bittiavaruudessa. En tiedä, kuka tässä on möhlinyt, mutta tästäkin hyvästä saisi 10 euroa maksaa. Voi naisen sukupuolielin, sanon minä.


Vois tässä muuten ihan julkisesti kirjoittaa, että tässä olis vähä niinku meneillään sellanen Kesällä kuntoon -projekti. Voitte sit syksyllä mulle nauraa, ku käytän kokoa 52. Liikuntatauko on ollu kyllä infernaalisen pitkä, ja suuhun on tullu lapattua parin viikon aikana varmasti viiden ihmisen edestä ruokaa... Noh, ehkä tästä vielä noustaan. Hitaasti ja epävarmasti!


Jos ny menis vaikka sitten panikoimaan huomista tenttiä. Tai eipä taida paljon panikoimista olla, mutta ihan varmuuden vuoksi.

Hyvää yötä!

HBD!

Hyvää syntymäpäivää minä!

Joo, siis ihan pakko mainostaa. Mä oon vieläki niin kakara, että synttärit on joka vuosi se odotuksen ja ilon aihe :D Katsotaan, koska sitä vanhenemista rupeaa ihan oikeasti pakoilemaan.

No, eilen mua jo rouviteltiinkin, että kai se rupsahdus jo näkyy?

Lähdin muuten tossa hakemaan mansikoita keskustasta, ja palasin n. 80 euroa köyhempänä. Miten tässä nyt näin kävi? :D

Ostin itelleni kaikkea kivaa, kuvamateriaalia tulee ehkä myöhemmin (:

Miksi?

Tässä vähän päivän aikana nousseita kysymyksiä:

Miksi torkuttaminen on niin mukavaa? Miksi on niin vaikeaa olla tehokas? Miksi yksin oleminen ei ole kivaa? Miksi en ole tarpeeksi älykäs? Miksi pelkään koko ajan jotain? Miksi minulla ei ole itsekuria? Miksi keskittyminen on niin hankalaa? Miksi olen humanisti? Miksi kesä ja lämpimät ilmat viivyttelevät? Miksi ruotsinkieliset eivät voi edes esittää, että osaan ruotsia kysyessään neuvoa, vaan vastaavat suomeksi? Miksi pyörällä kaatuessa tärkeintä on se, ettei kukaan nähnyt, ja että vaatteet pysyivät ehjinä? Miksi mun polveen sattuu? Miksi on aina pakko valittaa jostain? Miksi oon kateellinen ihmisille? Miksi odotan ensi viikkoa kuin pikkulapsi? Miksi en jaksa siivota? Miksi en ole seurallinen? Miksi mä edes kirjoitan tätä? Miksi tekstiviesteistä ilahtuu aina niin paljon? Miksi syöminen on niin kivaa? Miksi en osaa lukea ajatuksia? Miksi luottaminen on niin vaikeaa? Miksi en voi palata ajassa taaksepäin?

Miksi kaikki inkkarit ei mahdu kanoottiin?