Vitsit, ette voi uskoa miten fiiliksis oon vieläkin! Perjantaina tosiaan pääsin kattomaan toisen kerran vuoden sisään Billy Talentia. VAU.
Ensin matkailin kaverin luo päivällä, ja alkuilta meni fiilistellessä uusinta levyä. Sitten tuli aika siirtyä Rytmikorjaamolle. Ovet aukes klo 21, ja oltiin suunnilleen tasalta paikalla. Jonoa oli sitten silloin jo jotain yli sata metriä. Siinä vähän leuka loksahti lattiaan, mutta ei auttanut kuin asettua jonon jatkoksi. Jonottaminenhan kuuluu mun mieliharrastuksiin, vai miten se meni.
Tää jono oli kuitenki yks mun lemppareista, sillä homma oli hoidettu tosi jouhevasti ja oltiin jonossa alle 10 minuuttia! Takki narikkaan ja hyppimään innosta!
Pysähdyttiin kuitenkin paitamyyntipisteen kohdalle, koska tää keikka tuntu just sellaselta, että jokin muisto pitää saada. Kaveri päätyi ostamaan kangasmerkkejä, mutta mä sitten investoin ihan huppariin, koska oon jonkun sortin bändihupparista haaveillut jo jonkin aikaa. Nyt mulla on BT Dead Silence -huppari! (8
Puolitoista tuntia ennen keikkaa lavan edustalle oli kertynyt jo ihan mukavasti porukkaa. Me päädyttiin kaljalle. Kyllä, kal-jal-le. Noh, sen litkun kanssa mulla olis varmaan oikeasti mennyt se puolitoista tuntia, ellen olisi ryhdistäytynyt :D (yeah, you reallllly needed this information.)
Suunnilleen puoli tuntia ennen keikkaa siirryttiin jo lähemmäksi lavaa muiden kärsimättömien joukkoon. Päästiin melko lähelle lavaa, mutta kummallakin oli mielessä, että lähemmäs pitää vielä päästä. Ajatus jäi muhimaan porukan kerääntyessä paikalle...
Bändi odotutti yleisöä n. 15 minuuttia ylimääräistä, mutta odottelu oli kaiken sen arvoista! Voi sitä riemun pakahtumisen määrää, kun Lonely Road of Absolution alkoi soida ja herra Kowalewicz laulaa! ah! <3 Edellä mainittu onkin uuden levyn melko lyhyt introkappale, mutta kun sen jälkeen Viking Death March (ks. edellinen postaus), eli mun lempparibiisi uudelta levyltä, alkoi soida, hipoi fiilis kyllä jo taivaita!
Melko alkuvaiheessa keikkaa väki rupesi vellomaan yleisössä. Useimmat olis varmaan ärsyyntyneet tästä, mutta kaiken voi nähdä myös mahdollisuutena (; Lähdettiin kaverin kanssa nimittäin rynnimään kohti eturiviä, ja sijainniksi päätyikin sitten toinen rivi, voitteko kuvitella!
Kun päästiin sinne tokaan riviin, alkoi tunnelma kirjaimellisesti tiivistyä. Tuli pompittua ja heiluttua ja ties mitä hyvän musiikin tahdissa. En oo varmastikaan ikinä hikoillut niin paljon kuin silloin! Edessä oli tosi kuuma, mutta onneksi järkkärit piti huolta yleisöstä tuomalla vesikuppeja säännöllisin väliajoin eturivin tuntumaan. Ainakin allekirjoittanut sai viilennystä myös laulajan vesipullosta, kun tämä päätti pärskyttää vettä yleisöön! :D
Välispiikeissä herrä Kowalewicz ehti epäillä muun muassa rumpalin paskoneen housuunsa, koska lavalla haisi kuulemma pahalta. ( :D )Suomalaisten rakkaus bändin musiikkia kohtaan pääsi ylistyksen kohteeksi (: Bändin klubikiertueen ensimmäisestä keikasta jäi varmasti hyvä fiilis, koska niin miehet lavalla kuin ihmiset yleisössäkin rokkasivat TÄYSILLÄ!
Kamerakin mulla oli mukana, mutta lavan valaistus oli niin kirkas, ettei mun pokkarilla kovin hyvää materiaalia tullut. Pari kuvaa sain onnistumaan, mutta eipä kuvat kauheesti kerro siitä humalluttavasta fiiliksestä, mikä siellä lavan edessä vallitsi (;
 |
| <3 |
Setti kesti noin puolitoista tuntia, ja onneksi kaikki omat lempparibiisit oli päätynyt biisilistalle! Koko rupeaman päätti Red Flag, joka oli myös Provinssirockin keikan viimeinen kappale. Lieneekö jokin bändin tapa? Keikan jälkeen bändi sitten heitteli kaikenlaista sälää yleisöön. Plektroja, vesipulloja, rumpukapuloita... Ite hipaisin yhtä rumpukapulaa ja vähän harmittaa, kun en parempaa otetta saanut :D
Voin muuten kertoa, että eyelinerin ja hiuskalakan laittaminen ennen keikkaa oli aika turhaa, koska keikan jälkeen look oli suorastaan niin vetävä, että se kuuluisa norjalainen suohirviökin olis voittanu missikisat mun rinnalla! :D Tähän ku lisätään vielä käheäksi laulettu (lue: huudettu, karjuttu, kiljuttu) ääni, niin fiilis vain oli niin uskomaton! Upeaa, mahtavaa, ihanaa! Vakuutan silti, että paidan vaihtaminen ja suihkuun pääseminen oli aika taivaallinen kokemus :P
Sinänsä sääli, että oon tainnut löytää mun suosikkibändin vasta nyt, kun miekkoset pukkasivat jo neljännen albuminsa ulos. Parempi myöhään... (;
Kukaan ei varmaan saanut tästä mun sekavasta hehkutuksesta mitään irti, joten jos joku on tätä lukiessaan vielä tajuissaan, niin tässäpä tiivistelmä: Bändi, keikka ja tunnelma oli jotain niiiiin parasta, että tästä saan voimaa vielä pitkälle pimeään syksyyn! <3
Seuraavan kerran, kun bändi eksyy Suomeen, niin mut löytää keikalta kyllä melko suurella todennäköisyydellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti