Heiheiheiheihei!
Juuri tänä aamuna harmittelin, kun ei ole tullut tännekään kirjoiteltua pitkään aikaan. On tullut kärsittyä vähän mahaongelmista, eikä treenaaminen saati painonpudotus ole ollut kauhean tuloksellista. Pieniä ja suurempiakin repsahduksia on tässä viime viikkojen aikana ollut. Oma olo on ollut pikkuisen saamaton ja vähän "löysä".
Tänään, kun menin salille, tuskailin taas sitä, että tappava jalkatreeni oli edessä. Olen tilannut jo uuden saliohjelman, mutta vielä en ole sitä saanut. Vanha ohjelma alkaa maistua jo puulta, ja se vie samalla intoa treenaamiselta.
Ollessani vähän yli puolessa välissä treeniä, näin puolitutun tytön salilla. Ensin vain moikattiin, mutta kun molemmat saivat sarjansa tehtyä, tämä tyttö kysyi mun kuulumisia. Siinä sitten juteltiin hetken, kunnes tämä (mielestäni kovassa kunnossa oleva) tyttö kysyi: "Saanko mä kysyä, kuinka usein sä oikein käyt salilla? Ku sulla on noin _mieletön_ kroppa." Tässä vaiheessa häkellyin ihan täysin, enkä voinut kuin kiitellä :D Tytön huomio oli kiinnittynyt mun käsivarsiin, joiden kunto on kyllä munkin mielestä hyvä (: Lisäksi sain kommenttia siitä, että oon muuttunut ulkoisesti paljon viime aikoina. Nämä kommentit taikoi kyllä hymyn mun huulille, ja lopputreeni ei sitten enää tuntunutkaan niin pahalta :D Ihanaa, että ihmiset kertovat ajatuksiaan ääneen!
Vaikka sainkin osani kohteliaisuuksista, mua jäi vaivaamaan se, että en sanonut mitään positiivista kommenttia takaisin. Ylipäätään positiivisten kommenttien vastaanottaminen on ollut mulle melko hankalaa, vaikka oon kyllä opetellut siihen, että kyllä kehut kuuluu ottaa vastaan pää pystyssä, eikä vähätellä koko ajan itseään.
Harjoittelua vaatii siis omalla kohdalla myös se, että tosiaan kertoisi toisille heti, jos jotain kehumisen aihetta löytyy. Olen tässä viime aikoina pariinkiin otteeseen todennut: "Vitsi ku olis tehny mieli sanoa..." No, miksen sanonut? En tiedä. Ventovieraille kehujen osoittaminen on toki paljon hankalampaa, mutta ei senkään pitäisi olla sula mahdottomuus. Kai esimerkiksi toisen hiusten väriä voi kehua ilman suurempia ponnisteluja?
Rupesin miettimään tätä vähän syvemminkin. Mielestäni meidän perheen kotikasvatuksessakaan ei ole kauheasti sanallisia kehuja viljelty (ainakaan aina ihan suorassa muodossa), vaan hyvä palaute on tullut tekojen kautta. Ehkä tässäkin saattaa olla syy siihen, miksen itsekään ole oppinut kehumaan muita kovin paljon. Esimerkiksi se, että välittää omista ystävistään todella paljon, näkyy siinä, että haluan kuunnella ongelmia, viettää aikaa yhdessä ja olla muutenkin läsnä. Nämä teot tarkoittavat sitä, että niiden kohteet ovat korvaamattoman tärkeitä.
Uusimmassa Trendi-lehdessä (6/2013) on Kaunis sydän & kauniit pohkeet -niminen juttu kehumisen tärkeydestä. Juttu tuli tätä kirjoittaessani mieleen, ja suosittelen kyllä lukemaan sen, mikäli saatte kyseisen numeron jostakin käsiinne. Jutun ingressi tiivistää sen, mitä minäkin haluan sanoa: "On aika sanoa ääneen, kuinka ihania me olemme. Kehuja ei kannata pantata, sillä parhaat niistä jäävät mieleen loppuiäksi."
Te olette kaikki ihania, pidätte minut jaloillani.
11.6.2013
26.5.2013
Välineurheilua
Tjenare!
Tänään kävin ekaa kertaa melkein kahden viikon tauon jälkeen salilla. Voi vitsi miten hyvä fiilis tuli! Aivan niinku olis nähnyt hyvän ystävän pitkästä aikaa :D
Sunnuntaiaamulla salilla ei jotenkin kummasti ollut porukkaa seitsemän aikaan aamulla. Aamutreenit rauhassa = nam. Salilla mulla oli myös testissä juurikin se kapistus, josta oon täällä blogissa aikaisemminkin haaveillut. Eli siis tällainen:
Mun valtavaa juoksu-uraa vartenhan mä tällaisen hankin, mutta koska hain paketin eilen illalla, niin olihan tuota sitten pakko päästä heti silmät kiiluen testaamaan :D Enhkä innostun vielä illalla lenkillekin tuon kanssa, kun on niiiin ihana ilma (: (ja totta kai nyt voi mennä hölkälle, kun on OIKEAT VÄLINEET ;D hah.)
Tänään kävin ekaa kertaa melkein kahden viikon tauon jälkeen salilla. Voi vitsi miten hyvä fiilis tuli! Aivan niinku olis nähnyt hyvän ystävän pitkästä aikaa :D
Sunnuntaiaamulla salilla ei jotenkin kummasti ollut porukkaa seitsemän aikaan aamulla. Aamutreenit rauhassa = nam. Salilla mulla oli myös testissä juurikin se kapistus, josta oon täällä blogissa aikaisemminkin haaveillut. Eli siis tällainen:
 |
| täältä (: |
Mutta siis, kauheasti jännitti etukäteen, että mahtaako tuo mohlo Lumia 800 mahtua tohon taskuun ollenkaan. Mutta tuohan oli oikeastaan juuri kyseiselle luurille mitoitettu, niin hyvin koko natsasi. Vielä vaatii pientä totuttelua, että saa laitettua musat soimaan ja johdot oikeista koloista järkevässä järjestyksessä, mutta eiköhän siihenkin joku rutiini synny. Hyvin kuitenkin tuo tasku pysyi menossa mukana, ja tuo nauha ei kiristänyt käsivarressa, joten mycket bra! Lenkillekin passaa lähteä, vaikka vaatteissa ei olisi taskuja, sillä takaosasta löytyy pieni kolo avaimellekin!
Jos teitä sattuu kiinnostamaan, niin bongasin tosiaan tuon Adidas Media Armpocketin Ellokselta 12 euron hintaan! Ainakin tämän mukaan noita on jäljellä vielä! Joskus siis siitäkin on hyötyä, että ajatus karkaa tenttiin lukemisesta, kun tekee tuollaisia löytöjä.
Nämä "armpocketit" on nyt tosi suosittuja, enkä ihmettele yhtään. Onko teillä tällaisia käytössä? Kokemuksia, kommentteja?
21.5.2013
Uusia aluevaltauksia
Taas on mennyt viikko hieman hiljaiselon puolella. Jotenkin tuntuu, ettei aika riitä mihinkään, vaikka en saa edes mitään aikaankaan.
Viime viikko meni tosiaan lepäillessä, kun oli niin uskomattoman uupunut olo. Äitienpäivävisiitillä kotona isä diagnosoi mulle ylirasituksen, ja viime viikon lopulla totesin, että taitaa tämä "flunssa" olla heinänuhaa! Ei nimittäin oo yhtään kipee olo, mutta silti vaan räkä virtaa ja yskittää :D Noh, toivon mukaan menis pian ohi. Zyrtecin voimalla eteenpäin! Ainut haittapuoli on se, että tuon mokoman pieeenenpienen pillerin sivuvaikutukset saa mut hurjan väsyneeksi.
Viime viikon liikunnat koostui yhdestä onnettomasta salikäynnistä ja varovaisesta lenkkeilystä. Tällä viikolla tuntuuki jo siltä, että on voimaa paahtaa taas!
Kroppa on tässä viime aikoina muuttunut melko paljon, ja siitä hyvästä suurin osa vanhoista vaatteistakin sitten roikkuu päällä. Eilen sitten repäisin, ja lähdin tuhlaamaan synttärirahojani vaatekauppoihin. Stressaavinta tässä tietenkin oli se, että ostostelujen kohteena oli housut, ja niiden sovittamista mä oon aina inhonnut yli kaiken! Homma on tyssännyt yleensä jo pohkeisiin, tai sitten jos pohjeystävälliset pöksyt on jostain eteen löytynyt, niin tukkireidet on sitten yleensä vesittänyt koko jutun.
Mutta mitä tapahtui eilen?! Ostin kolmet housut! En edes päästänyt itteäni helpolla, vaan jokaisessa putiikissa sovitin jalkaani jonkun sortin pöksyjä. Aika euforisen fiiliksen aiheutti myös se, että kaikki mahtui päälle! Yleensä se homma sitten karahti toki siihen, että muuten istuviin housuihin olis saanut etsiä vyötärölle sitten lisätäytettä. Ihmeellisen muotoinen kroppa :D Mutta kyllä siinä itseä peilaillessä tuli ihan hyvä fiilis (:
Housuostoksista uuden aluevaltauksen teki se, että yhdetkään housuista ei ollu mulle mitenkään tavanomaisen väriset. En oo vissiin ikinä poistunut siltä tutulta musta-farkkusininen-harmaa-ruskea -linjalta. Mutta kuinkas kävikään:
 |
| Kuva täältä |
 |
| Siniset ja vihreet täältä |
Huh huh, sanon minä! Nyt kelpaa taas hetken seikkailla Vaasan kaduilla uusissa pöksyissä :P
Tein eilen myös jotain sellaista, mitä en olis voinu varmaan muutama vuosi sitten kuvitellakaan tekeväni. Osallistuin rugbyn alkeiskurssille! (: Täällä Vaasassa on miehille ja naisille omat joukkueet, ja naisten joukkueessa pelaa muutama kaverikin. Ei olisi varmaan tullut lähdettyä, ellei tosiaan paikalla olisi ollut tuttuja. Alkeiskurssi tosin pidetään alle puolen kilometrin päässä mun asunnosta, joten tekosyiden keksiminen osallistumisen skippaamiseksi olisi ollut paljon työläämpää, kuin paikalle hinautuminen.
Tällä viikolla alkeiskurssia on tosiaan neljänä päivänä. Eilen harjoiteltiin pallon käsittelyä. Mulla on äärimmäisen huono avaruudellinen hahmotuskyky (ja suuntavaisto), joten välillä vähän nolotti, kun en tajunnut, minne suuntaan pitäisi juosta, ja kenelle se pallo oikein viskataan. Homman juju kuitenkin valkeni mulle jo vähäsen, ja ihan hauskaa touhuahan se oli! Ainakin se toi vaihtelua ainaiseen yksin salilla tai lenkillä puurtamiseen.
Tänään, reilun parin tunnin päästä olis vuorossa taklausharjoituksia. Mua pelottaa suomeksi sanottuna ihan hel-ve-tis-ti. :D Ajattelin silti mennä, koska eihän sitä kokemusta muuten saa, ja tekemällä oppii. (Ja eihän sitä koskaan tiedä, missä niitä taitoja vielä tarvii!) Huomenna luvassa on ruck, enkä todellakaan tiedä, mitä se on. Kuulostaa pahalta. Lauantaina olisi pelinomaista harjoittelua, mutta tentin takia en pääse paikalle. Onhan se ihan mukava kuitenkin osallistua, vaikkei musta harrastajaa tulisikaan. Jos ilmaiseksi jotain saa, niin silloin pitää mennä, eikö? ;D Uusia pelaajia tarvitaan tietenkin koko ajan, mutta katsotaan nyt, miltä tuo touhu näinä parina päivänä maistuu.
En tiedä, tuleeko salille mentyä tällä viikolla ollenkaan, mutta en ota siitä stressiä. Tällaisilla ilmoilla pitää mun mielestä nauttia ulkona olosta. Sadepäivinä tykitetään sitten sisätiloissa :P
Toivottavasti selviän tänään ehjänä, toivottakaa onnea!
Aurinkoista viikkoa teille! (:
14.5.2013
Häppi pöörttei tuu mii.
Koska tänään on tällainen päivä, otan vapauden kirjoitella tänne rästitehtäviä mieluummin. Saa kai omana syntymäpäivänään valita mitä tekee?
Tänään vaa'alla käyminenkin oli positiivinen yllätys! Paino on nimittäin piiiitkästä aikaa lähteny laskuun! Mikä parasta, mun paino on nyt alhaisimmillaan noin kolmeen vuoteen! (: -12,3 kiloa vuoden alusta. Pitäiskö käydä kaupassa nostelemassa (melkein) 25:ttä voipakettia? :D
Viime viikko oli pääasiassa aerobinen, en käyny ku kerran salilla! :D Liikunnat näytti tältä:
Ma: Sali
Ti: (Olinko mä aamulenkilläki?) Nyrkkeilytreenit
Ke: Lenkki
To: Lepo
Pe: Lenkki
La: Lenkki
Su: 2 lenkkiä :D
Näistä siis perjantaina ja lauantaina tuli jopa hölkättyä ja juostua! APUA. Voin kertoa, että kun isä veti mulle kunnon intervallilenkin, takareidet (ja minä) huusi hoosiannaa. Vähän myös omasta kunnosta tuli masentunu fiilis, eihän se mun kunto nyt niin hyvä ollutkaan :D Mutta juoksutreenissä kehittyy onneksi nopeesti!
Olis tarkoitus jatkaa harjoittelua tässä lähiaikoina, mutta tällä hetkellä on vähän hassu fiilis. Ääni on nimittäin painuksissa, mutta ei oo oikeestaan kipee olo! En oo varma, onko mun sisäinen optimisti heränny tässä terveydentilan arvioinnissa, vai voisko tämä olla jonkun sortin allergiasta/yliherkkyydestä johtuvaa oireilua.
Oon ihan fiiliksissä siitä, että pian sais vaihtaa saliohjelmaa! Alkaa olla kroppa ja pää jo aika kypsä tohon, vaikka muutamista liikkeistä tykkään tosi paljon! (: Ylätalja on mun inhokki tällä hetkellä, oon loukussa kahden painolevyn välissä. Normaali vastus tuntuu (liian?) kevyeltä, mutta jos painoa lisää, liikettä ei saa enää tehtyä puhtaasti. VOI PERKELE, sanon minä. Vapaisiin painoihin tekisi muutenkin mieli tehdä enemmän tuttavuutta.
Mitä mä sitten tänään ajattelin tehdä? Olosta päätellen levätä, vaikka aamullakin mieli olisi tehnyt lähteä fiilistelemään tuota säätä lenkkipolulle (: Kovasti kamppailen myös mielihalujeni kanssa siitä, oonko ansainnut kakkupalan Sweet Vaasassa, vai pidänkö tämänhetkisestä projektistani kiinni. Tästä projektista ehkä myöhemmin lisää, mutta sellasen käsityksen oon saanut, ettei suklaakakut kauheesti sitä edistä (; Toisaalta syntymäpäivä on vain kerran vuodessa... Tää ongelma vaatii miettimistä :P
Lähden hoitamaan asioita ja nauttimaan omasta mahtavuudestani, hah :P
Hyvää syntymäpäivää mulle, ja hyvää normaalia tiistaita teille! :D
Tänään vaa'alla käyminenkin oli positiivinen yllätys! Paino on nimittäin piiiitkästä aikaa lähteny laskuun! Mikä parasta, mun paino on nyt alhaisimmillaan noin kolmeen vuoteen! (: -12,3 kiloa vuoden alusta. Pitäiskö käydä kaupassa nostelemassa (melkein) 25:ttä voipakettia? :D
Viime viikko oli pääasiassa aerobinen, en käyny ku kerran salilla! :D Liikunnat näytti tältä:
Ma: Sali
Ti: (Olinko mä aamulenkilläki?) Nyrkkeilytreenit
Ke: Lenkki
To: Lepo
Pe: Lenkki
La: Lenkki
Su: 2 lenkkiä :D
Näistä siis perjantaina ja lauantaina tuli jopa hölkättyä ja juostua! APUA. Voin kertoa, että kun isä veti mulle kunnon intervallilenkin, takareidet (ja minä) huusi hoosiannaa. Vähän myös omasta kunnosta tuli masentunu fiilis, eihän se mun kunto nyt niin hyvä ollutkaan :D Mutta juoksutreenissä kehittyy onneksi nopeesti!
Olis tarkoitus jatkaa harjoittelua tässä lähiaikoina, mutta tällä hetkellä on vähän hassu fiilis. Ääni on nimittäin painuksissa, mutta ei oo oikeestaan kipee olo! En oo varma, onko mun sisäinen optimisti heränny tässä terveydentilan arvioinnissa, vai voisko tämä olla jonkun sortin allergiasta/yliherkkyydestä johtuvaa oireilua.
Oon ihan fiiliksissä siitä, että pian sais vaihtaa saliohjelmaa! Alkaa olla kroppa ja pää jo aika kypsä tohon, vaikka muutamista liikkeistä tykkään tosi paljon! (: Ylätalja on mun inhokki tällä hetkellä, oon loukussa kahden painolevyn välissä. Normaali vastus tuntuu (liian?) kevyeltä, mutta jos painoa lisää, liikettä ei saa enää tehtyä puhtaasti. VOI PERKELE, sanon minä. Vapaisiin painoihin tekisi muutenkin mieli tehdä enemmän tuttavuutta.
Mitä mä sitten tänään ajattelin tehdä? Olosta päätellen levätä, vaikka aamullakin mieli olisi tehnyt lähteä fiilistelemään tuota säätä lenkkipolulle (: Kovasti kamppailen myös mielihalujeni kanssa siitä, oonko ansainnut kakkupalan Sweet Vaasassa, vai pidänkö tämänhetkisestä projektistani kiinni. Tästä projektista ehkä myöhemmin lisää, mutta sellasen käsityksen oon saanut, ettei suklaakakut kauheesti sitä edistä (; Toisaalta syntymäpäivä on vain kerran vuodessa... Tää ongelma vaatii miettimistä :P
Lähden hoitamaan asioita ja nauttimaan omasta mahtavuudestani, hah :P
Hyvää syntymäpäivää mulle, ja hyvää normaalia tiistaita teille! :D
6.5.2013
Keep on walking?
Ai, mun jalat!
Toissapäivänä olin tekemässä salilla jalkatreeniä, ja pienen tauon jälkeen tuntuukin aika pahalta - tai siis hyvältä - jaloissa. Oon tehnyt jotain! Pakaralihakset ainakin paljasti sen portaita noustessa :D Jalkaprässi, oi elämäni valo! <3
Eilen sitten innostuin mun aamulenkistä, ja kiersin normaalia pidemmän reitin. Ainakin SportsTrackerin mukaan matkaa taittui 10,6 kilometriä. Illemmalla olin seuralaisena vielä toisella lenkillä, jolle tuli mittaa 8,7 kilometriä, eli kävelin eilen yli 19 kilometriä! :D Vvvöy.
Niin. Mun lenkkeilyt tosiaan tällä hetkellä tarkoittaa kävelyä. Tykkään kyllä kävelylenkeistä, ja mun tahti on yleensä melko reipaskin vielä, en oo tottunut löntystelemään. Tämän vuoden puolella tehtyjen kävelylenkkien kilometrimäärä lähentelee jo kohta kahtasataa :D
Ongelmana tällä hetkellä on se, että haluaisin aloittaa juoksuharjoittelun, tai ylipäänsä edes hölkätä osan mun lenkistä. Tässä kuitenkin tulee aina jokin seinä vastaan ja mä poistun epämukavuusalueelle, kun edes puhutaan juoksemisesta. Mä en luota mun jaksamiseen, ja sen takia tulee usein vähän lipsuttua liikaa kävelyn puolelle, aina kun sattuu jotain juoksun tapaista lenkkipolulla yrittämään..
Nyt keväälläkin joka paikka tursuu taas kaiken maailman juoksuoppaita, mutta en oo vielä motivoitunut niistäkään. Miksi mä sitten haluan juosta, jos se ei oo mun mielestä mukavaa? NOMUTKU SE VOIS OLLA. Lisäksi, jos mun viiskymppinen isäkin pystyy juoksemaan puolimaratonin, niin ei kai se nyt mulle voi niin vaikeaa olla treenata niin, että esimerkiksi 10 kilometriä menis yhtäjaksoisesti? Kyllä voi.
Tunnustaudun sen verran myös välineurheilijaksi, että haluan puhelinta varten sellasen käsivarren ympärille asennettavan taskun (siis miksi niitä sanotaan??), ennen ku voin edes harkita juoksemista. (Ei se väärin oo, jos se motivoi? :D) Musiikkia pitää olla, ja taskussa hölskyvä Lumia ei ajatuksena lämmitä mieltä.
Tää mun angstaaminen kyllä vaikuttaa melkoisen naurettavalta, että tekis mieli todeta itelleen, että "lähe ny käveleen siitä!" "Eiku mä haluisin juosta..." :D
Ehkä mä nyt rupean vain kiltisti tutkimaan kaikkia "running for dummies" -juttuja, ja pistän jalkaa toisen eteen normaalia rivakammin. Jos teillä on hyviä vinkkejä mun kaltaisille aloittelijanysville, niin otan ilomielin vastaan! (:
Toissapäivänä olin tekemässä salilla jalkatreeniä, ja pienen tauon jälkeen tuntuukin aika pahalta - tai siis hyvältä - jaloissa. Oon tehnyt jotain! Pakaralihakset ainakin paljasti sen portaita noustessa :D Jalkaprässi, oi elämäni valo! <3
Eilen sitten innostuin mun aamulenkistä, ja kiersin normaalia pidemmän reitin. Ainakin SportsTrackerin mukaan matkaa taittui 10,6 kilometriä. Illemmalla olin seuralaisena vielä toisella lenkillä, jolle tuli mittaa 8,7 kilometriä, eli kävelin eilen yli 19 kilometriä! :D Vvvöy.
Niin. Mun lenkkeilyt tosiaan tällä hetkellä tarkoittaa kävelyä. Tykkään kyllä kävelylenkeistä, ja mun tahti on yleensä melko reipaskin vielä, en oo tottunut löntystelemään. Tämän vuoden puolella tehtyjen kävelylenkkien kilometrimäärä lähentelee jo kohta kahtasataa :D
Ongelmana tällä hetkellä on se, että haluaisin aloittaa juoksuharjoittelun, tai ylipäänsä edes hölkätä osan mun lenkistä. Tässä kuitenkin tulee aina jokin seinä vastaan ja mä poistun epämukavuusalueelle, kun edes puhutaan juoksemisesta. Mä en luota mun jaksamiseen, ja sen takia tulee usein vähän lipsuttua liikaa kävelyn puolelle, aina kun sattuu jotain juoksun tapaista lenkkipolulla yrittämään..
Nyt keväälläkin joka paikka tursuu taas kaiken maailman juoksuoppaita, mutta en oo vielä motivoitunut niistäkään. Miksi mä sitten haluan juosta, jos se ei oo mun mielestä mukavaa? NOMUTKU SE VOIS OLLA. Lisäksi, jos mun viiskymppinen isäkin pystyy juoksemaan puolimaratonin, niin ei kai se nyt mulle voi niin vaikeaa olla treenata niin, että esimerkiksi 10 kilometriä menis yhtäjaksoisesti? Kyllä voi.
Tunnustaudun sen verran myös välineurheilijaksi, että haluan puhelinta varten sellasen käsivarren ympärille asennettavan taskun (siis miksi niitä sanotaan??), ennen ku voin edes harkita juoksemista. (Ei se väärin oo, jos se motivoi? :D) Musiikkia pitää olla, ja taskussa hölskyvä Lumia ei ajatuksena lämmitä mieltä.
Tää mun angstaaminen kyllä vaikuttaa melkoisen naurettavalta, että tekis mieli todeta itelleen, että "lähe ny käveleen siitä!" "Eiku mä haluisin juosta..." :D
Ehkä mä nyt rupean vain kiltisti tutkimaan kaikkia "running for dummies" -juttuja, ja pistän jalkaa toisen eteen normaalia rivakammin. Jos teillä on hyviä vinkkejä mun kaltaisille aloittelijanysville, niin otan ilomielin vastaan! (:
4.5.2013
Raparperi-omenalätyt
En oo kadonnut mihinkään, vaikka viikon oonkin ollut poissa, öh, erinäisistä syistä :P
En raahautunut tänään yliopistolle tekemään rästihommia, vaikka niin olin suunnitellut. Jäin kämpille kirjoittamaan, ja suhteellisen hyvin siinä onnistuinkin. Tällä kertaa ei siis tullut keksittyä kauheasti sijaistekemistä markkinoinnin oppimistehtäville.
Välipala-ajan lähestyttyä aloin kuitenkin haaveilemaan pakastimessa olevista raparpereista, ja niistä oon tainnut jossain aikaisemmissa postauksissakin kirjoittaa. Oi kyllä, päätin tehdä raparperi-omenalättyjä!
Niihin tungin:
50 g raparperia
50 g omenaa
tilkka vettä
(Hermesetas stevia sweetener)
½ dl kaurahiutaleita
2 munanvalkuaista
suolaa
kanelia
n. 2 rkl maitorahkaa
tilkka maitoa
(maitorahkan ja maidon voisi korvata varmaa noin ½ desillä jogurttia)
Näin mä tein:
Laita raparperiviipaleet kattilaan vesitilkan kanssa ja sekoita, kunnes ne ovat pehmentyneet hieman. Lisää mukaan pilkottu omena, ja halutessasi hieman makeutusta.
Sekoita seosta niin kauan, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut pois. Anna jäähtyä.
Lisää raparperi-omenaseokseen loput aineet ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi.
Paista pannulla. (Kärsivällisesti!)
(Voin vaikka vannoa, että toi maitorahkasta tullut fallinen symboli oli ihan tahatonta! Oikeesti :D)
Tykkäsin kyllä lopputuloksesta, vaikka ensimmäinen lätty menikin pieleen oman kärsimättömyyden takia. Luultavasti nämä mun raparperikokeilut jatkuu, kun on sitä ihan hyvin vielä tuolla pakkasessa (:
En raahautunut tänään yliopistolle tekemään rästihommia, vaikka niin olin suunnitellut. Jäin kämpille kirjoittamaan, ja suhteellisen hyvin siinä onnistuinkin. Tällä kertaa ei siis tullut keksittyä kauheasti sijaistekemistä markkinoinnin oppimistehtäville.
Välipala-ajan lähestyttyä aloin kuitenkin haaveilemaan pakastimessa olevista raparpereista, ja niistä oon tainnut jossain aikaisemmissa postauksissakin kirjoittaa. Oi kyllä, päätin tehdä raparperi-omenalättyjä!
Niihin tungin:
50 g raparperia
50 g omenaa
tilkka vettä
(Hermesetas stevia sweetener)
½ dl kaurahiutaleita
2 munanvalkuaista
suolaa
kanelia
n. 2 rkl maitorahkaa
tilkka maitoa
(maitorahkan ja maidon voisi korvata varmaa noin ½ desillä jogurttia)
Näin mä tein:
Laita raparperiviipaleet kattilaan vesitilkan kanssa ja sekoita, kunnes ne ovat pehmentyneet hieman. Lisää mukaan pilkottu omena, ja halutessasi hieman makeutusta.
Sekoita seosta niin kauan, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut pois. Anna jäähtyä.
Lisää raparperi-omenaseokseen loput aineet ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi.
Paista pannulla. (Kärsivällisesti!)
Tykkäsin kyllä lopputuloksesta, vaikka ensimmäinen lätty menikin pieleen oman kärsimättömyyden takia. Luultavasti nämä mun raparperikokeilut jatkuu, kun on sitä ihan hyvin vielä tuolla pakkasessa (:
27.4.2013
Synninpäästötreeni kahvakuulalla
Heipähei!
Taisin kertoa tuosta Vaasan opiskelijavapun pituudesta jo aikaisemmin. Virallisesti voisi kai laskea, että mun vappu alkaa tänään. Ennen tätä anteeksiantamatonta kroppansa kaltoinkohtelua päätin tehdä itelleni edes pienimuotoisen synninpäästön, sillä ennen ensi viikon torstaita tulee tuskin kauhean tosissaan urheiltua.
Tämän päivän aamuaerobinen oli melko lyhyt lenkki yliopistokampukselle hakemaan mun polkupyörää, jonka jätin vesisateen vuoksi sinne eilen. (Sateenvarjon kanssa on paljon helpompi kävellä kuin pyöräillä? :D)
Päätin sitten vielä tehdä suhteellisen kompaktin kahvakuulatreenin, kun oon moisella pallerolla treenaamisesta taas innostunut.
Selailin siis internetin ihmeellistä maailmaa, ja törmäsin kahvakuulatreenit.fi-sivustoon, ja sieltä kahvakuulatreeniin, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan sisältää etuheilautusta ja punnerruksia, molempia vuorotellen 30 sekuntia. Päädyin kokeilumielessä tekemään 5 minuutin mittaisen treenin. Joo, kuulostaa todella vähältä, mutta ainakin omalla kohdallani punnerrusten tekeminen tuntui loppuvaiheessa melko hapokkaalta :D Kunnon ja kestävyyden kasvaessa minuuttien määrää voi pikku hiljaa lisäillä.
Virtaa jäi kuitenkin tuon pikatreenin jälkeen, ja internetmatkailu päätyi blogiin, jossa oli myös hyvältä vaikuttava treeni. Treenin sisältönä siis oli:
12 jalkakyykkyä
(30) etuheilautusta
12 kylkitaivutusta / kylki
12 käden työntöä / käsi
Toista liikepatteri 3 kertaa.
Päädyin tekemään etuheilautuksia 30 sarjaa kohden, mutta määrää voi varmasti säädellä oman jaksamisen mukaan.
Tämän lisäksi tein vielä istumaannousuja siten, että ala-asennossa kahvakuula lepää rinnalla, ja istumaan noustessa kuula nostetaan lähes suorilla käsillä pään päälle. Näitä sitten 15 toistoa ja 3 sarjaa (:
Mulle ainakin tuli kuuma, ja tällä hetkellä (noin tunti treenin jälkeen) ainakin olkapäissä ja vatsalihaksissa tuntuu siltä, että jotain oon tehnyt :D
Treenin toteutin siis ainoan tästä taloudesta löytyvän isännän kanssa, joka näyttää siis tältä:
8 kiloa herralla on painoa. Tuossa sarjoja tehdessä tuntui, että liikkeitä jaksaisi tehdä kyllä painavammallakin kuulalla. Ehkä täytyy siis harkita uutta ostosta pian (:
Kyllä, tiedän, että mun kuula on varmasti teidän mielestä tosi huono, kun siinä on maalipinnoite ja kaikki. Tuo kuula on hankittu mulle noin kolme vuotta sitten, kun en oikeastaan tiennyt kahvakuulalla treenaamista MITÄÄN. (Ei sillä, että nytkään tietäisin.) Tämä kaunis Extreme Duudsonit -kuula sattui olemaan ostohetkellä halvin vaihtoehto Citymarketissa, joten siksi mulla on tällainen kuula :D Mun ja Isännän yhteiselo on kuitenkin sujunut tähän mennessä ihan hyvin, joten mikäpäs tässä sitten jumpatessa. :D
Nyt kuitenkin siirryn fiilistelemään iltaa. Rentoa viikonloppua! (:
Taisin kertoa tuosta Vaasan opiskelijavapun pituudesta jo aikaisemmin. Virallisesti voisi kai laskea, että mun vappu alkaa tänään. Ennen tätä anteeksiantamatonta kroppansa kaltoinkohtelua päätin tehdä itelleni edes pienimuotoisen synninpäästön, sillä ennen ensi viikon torstaita tulee tuskin kauhean tosissaan urheiltua.
Tämän päivän aamuaerobinen oli melko lyhyt lenkki yliopistokampukselle hakemaan mun polkupyörää, jonka jätin vesisateen vuoksi sinne eilen. (Sateenvarjon kanssa on paljon helpompi kävellä kuin pyöräillä? :D)
Päätin sitten vielä tehdä suhteellisen kompaktin kahvakuulatreenin, kun oon moisella pallerolla treenaamisesta taas innostunut.
Selailin siis internetin ihmeellistä maailmaa, ja törmäsin kahvakuulatreenit.fi-sivustoon, ja sieltä kahvakuulatreeniin, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan sisältää etuheilautusta ja punnerruksia, molempia vuorotellen 30 sekuntia. Päädyin kokeilumielessä tekemään 5 minuutin mittaisen treenin. Joo, kuulostaa todella vähältä, mutta ainakin omalla kohdallani punnerrusten tekeminen tuntui loppuvaiheessa melko hapokkaalta :D Kunnon ja kestävyyden kasvaessa minuuttien määrää voi pikku hiljaa lisäillä.
Virtaa jäi kuitenkin tuon pikatreenin jälkeen, ja internetmatkailu päätyi blogiin, jossa oli myös hyvältä vaikuttava treeni. Treenin sisältönä siis oli:
12 jalkakyykkyä
(30) etuheilautusta
12 kylkitaivutusta / kylki
12 käden työntöä / käsi
Toista liikepatteri 3 kertaa.
Päädyin tekemään etuheilautuksia 30 sarjaa kohden, mutta määrää voi varmasti säädellä oman jaksamisen mukaan.
Tämän lisäksi tein vielä istumaannousuja siten, että ala-asennossa kahvakuula lepää rinnalla, ja istumaan noustessa kuula nostetaan lähes suorilla käsillä pään päälle. Näitä sitten 15 toistoa ja 3 sarjaa (:
Mulle ainakin tuli kuuma, ja tällä hetkellä (noin tunti treenin jälkeen) ainakin olkapäissä ja vatsalihaksissa tuntuu siltä, että jotain oon tehnyt :D
Treenin toteutin siis ainoan tästä taloudesta löytyvän isännän kanssa, joka näyttää siis tältä:
 |
| täältä |
Kyllä, tiedän, että mun kuula on varmasti teidän mielestä tosi huono, kun siinä on maalipinnoite ja kaikki. Tuo kuula on hankittu mulle noin kolme vuotta sitten, kun en oikeastaan tiennyt kahvakuulalla treenaamista MITÄÄN. (Ei sillä, että nytkään tietäisin.) Tämä kaunis Extreme Duudsonit -kuula sattui olemaan ostohetkellä halvin vaihtoehto Citymarketissa, joten siksi mulla on tällainen kuula :D Mun ja Isännän yhteiselo on kuitenkin sujunut tähän mennessä ihan hyvin, joten mikäpäs tässä sitten jumpatessa. :D
Nyt kuitenkin siirryn fiilistelemään iltaa. Rentoa viikonloppua! (:
22.4.2013
Viikonlopun (ruoka)briiffaus
Jau! Hyvää maanantaita!
Viikonloppu oli ja meni, mutta saatte siitä pienen briiffauksen.
Lauantaiaamu alkoi reippaasti jalkatreenillä. Se treeni vie multa kyllä yleensä kaikki mehut, oon ihan loppu (hyvällä tavalla), kun saan kaikki liikkeet tehtyä.
Salitreenin jälkeen otettiin toveri S:n (:D) kanssa suunnaksi Pohjanmaan suurmessut. Mä tunnustaudun melkoiseksi messufriikiksi, tykkään kierrellä kaikkia kojuja, vaikka ei olisi aikomuksenakaan ostaa mitään.
Messuilla oli näytteilleasettajia monelta eri alalta. Oli veneitä ja muita kulkuneuvoja, mökkijuttuja, kasveja, ruokaa, ja hyvinvointiin liittyviä juttuja. Kirjamessutkin järjestettiin samassa tilassa. Eniten kiinnosti hyvinvointi ja ruoka, tietenkin :D
Bongasin yhdeltä kojulta mahdollisuuden osallistua kehonkoostumusmittaukseen, ja olin aivan intona! Tanita-laitteella tehtävään mittaukseen oli siis päästävä. (Osaako joku muuten sanoa niitten arvojen luotettavuudesta?) Tietenkin vähän hirvitti, että koostuuko tää neiti pelkästä läskistä, vai onko joukkoon eksynyt muutama lihassolukin.
Mittaustulokset näytti mun mielestä ainakin melko positiivisilta. Selvisi, että mun kehossa rasvamassaa on noin 20 kiloa ja rasvaprosentti on 26,2. Mikäli osaan tuota Tanita-koneesta tullutta kuittia lukea oikein, niin mun ikäisellä ja kokoisella ihmisellä rasvamassan määrä tulisi olla 15 - 27,8 kg ja rasvaprosentin tulisi asettua 21 - 33 % välille, että oltaisiin normaaliarvoissa. Näiden perusteella oon "ihan normaali", jee :D Lisäksi se mittaajanainen sanoi, että lihasmassaa mulla on "ihan hyvin". Pitäisköhän uskoa? :D
Messut kierreltiin, eikä varmaan kovin monia maistiaisia skipattu :D Oli miljoonaa eri leipää, juustoja, fudgeja, pahoja cupcakeja, iiihania tryffeleitä, Skyr-rahkaa, hedelmäsoseita ja paljon muuta, Mukaan tarttui loppujen lopuksi vain lähiruokaa - tomaatteja ja friseesalaattia, ja vähän mausteita.
Messujen jälkeen keskityttiin taas olennaiseen, eli syömiseen. Testattiin kahvila nimeltä Sweet Vaasa, ja todellakin suosittelen kokeilemaan, mikäli liikutte täällä päin (: Mukava ja viihtyisä kahvila, jonne kannattaa suunnata herkkupäivänä! Kakkupalat näytti nniiiiiin herkullisilta, ja hintaa suurimmalla osalla niistä oli 4 euroa. Ei kovin paha siis. Meidän tarkoituksena oli kuitenkin lounastaa, joten kakkupalat täytyy testata toisella kertaa. Syötiin näin vaatimattomasti sanottuna ehkä maailman parasta lohisalaattia! Kokonaisuus oli niin täydellinen, että unelmoin siitä vieläkin :D Ensin nyrpistelin vähän, kun huomasin kapriksia salaatissa, mutta hah, se oli niin suunniteltu juttu, ne sopi sinne täydellisesti!
Syöpöttelyn jälkeen oli aika vastaanottaa sisko Vaasaan. Illan suunnitelmissa oli mennä teatteriin katsomaan yhden miehen näytelmä Luolamies. Itse näin näytelmän jo toistamiseen, mutta ei haitannut!
Teatteri-illan jälkeen suunnattiin Amarilloon syömään. Ruokailun lomassa tuli vähän juotuakin, ja huomasi kyllä, että alkoholi nousi vähän turhankin nopeasti päähän, kun on pitänyt taukoa juomisesta :D Kun päästiin takaisin mun asunnolle, nukkumasa oli ottanut unihiekkansa kanssa raskaan kaluston käyttöön, sen verran väsytti!
Eilen sitten heräiltiin kaikessa rauhassa ja aamupalailtiin. Tein siskolle pyynnöstä banaanilättyjä, joista oonkin kirjoittanut jo aikaisemmissa postauksissa (: Hyvin ilmeisesti maistui!
Sitten oli aika lähteä sulattelemaan lauantai-illan mässäilyjä kävelylenkille. Toimin matkaoppaana, vaikka välillä mun tiedoissa oli vähän huvittaviakin puutteita... :D 10,5 kilometriä tuli tassuteltua!
Jälleen kerran olennaiseen! Oon joskus ostanut heräteostoksena punaisia linssejä, mutta paketti oli pysynyt avaamattomana kaapissa jo pitkään. Sain sitten inspiraation, ja tutkin netistä eri linssireseptejä. Budjetin rajoissa päädyin käyttämään Marttojen ohjetta. Lisäsin toki vielä suolaa ja ihan vähän chilirouhetta mukaan, koska muuten keitto oli mun makuun liian pliisua.
Ruokailun jälkeen leikittiin vähän vielä maanviljelijöitäkin :D Mun asunnossa on tosiaan iiiso lasitettu parveke, joten haluan tilan myös hyötykäyttöön. Sain parvekkeelle pari kukkalaatikkoa, joihin iskettiin sitten multaa, ja heittelin sitten sekaan vähän porkkanan- ja lehtisalaatinsiemeniä. Toivottavasti mun citypuutarha tuottaa jotakin (;
Semmonen viikonloppu se! Nyt täällä Vaasassa saakin valmistautua juhlimaan vappua, sillä virallinen vappuputki alkaa tänään! Itsekin aion siihen osallistua, ja ruotuun palaan jälleen toukokuun alussa :P
Hauskaa viikkoa teille!
Viikonloppu oli ja meni, mutta saatte siitä pienen briiffauksen.
Lauantaiaamu alkoi reippaasti jalkatreenillä. Se treeni vie multa kyllä yleensä kaikki mehut, oon ihan loppu (hyvällä tavalla), kun saan kaikki liikkeet tehtyä.
Salitreenin jälkeen otettiin toveri S:n (:D) kanssa suunnaksi Pohjanmaan suurmessut. Mä tunnustaudun melkoiseksi messufriikiksi, tykkään kierrellä kaikkia kojuja, vaikka ei olisi aikomuksenakaan ostaa mitään.
Messuilla oli näytteilleasettajia monelta eri alalta. Oli veneitä ja muita kulkuneuvoja, mökkijuttuja, kasveja, ruokaa, ja hyvinvointiin liittyviä juttuja. Kirjamessutkin järjestettiin samassa tilassa. Eniten kiinnosti hyvinvointi ja ruoka, tietenkin :D
Bongasin yhdeltä kojulta mahdollisuuden osallistua kehonkoostumusmittaukseen, ja olin aivan intona! Tanita-laitteella tehtävään mittaukseen oli siis päästävä. (Osaako joku muuten sanoa niitten arvojen luotettavuudesta?) Tietenkin vähän hirvitti, että koostuuko tää neiti pelkästä läskistä, vai onko joukkoon eksynyt muutama lihassolukin.
Mittaustulokset näytti mun mielestä ainakin melko positiivisilta. Selvisi, että mun kehossa rasvamassaa on noin 20 kiloa ja rasvaprosentti on 26,2. Mikäli osaan tuota Tanita-koneesta tullutta kuittia lukea oikein, niin mun ikäisellä ja kokoisella ihmisellä rasvamassan määrä tulisi olla 15 - 27,8 kg ja rasvaprosentin tulisi asettua 21 - 33 % välille, että oltaisiin normaaliarvoissa. Näiden perusteella oon "ihan normaali", jee :D Lisäksi se mittaajanainen sanoi, että lihasmassaa mulla on "ihan hyvin". Pitäisköhän uskoa? :D
Messut kierreltiin, eikä varmaan kovin monia maistiaisia skipattu :D Oli miljoonaa eri leipää, juustoja, fudgeja, pahoja cupcakeja, iiihania tryffeleitä, Skyr-rahkaa, hedelmäsoseita ja paljon muuta, Mukaan tarttui loppujen lopuksi vain lähiruokaa - tomaatteja ja friseesalaattia, ja vähän mausteita.
Messujen jälkeen keskityttiin taas olennaiseen, eli syömiseen. Testattiin kahvila nimeltä Sweet Vaasa, ja todellakin suosittelen kokeilemaan, mikäli liikutte täällä päin (: Mukava ja viihtyisä kahvila, jonne kannattaa suunnata herkkupäivänä! Kakkupalat näytti nniiiiiin herkullisilta, ja hintaa suurimmalla osalla niistä oli 4 euroa. Ei kovin paha siis. Meidän tarkoituksena oli kuitenkin lounastaa, joten kakkupalat täytyy testata toisella kertaa. Syötiin näin vaatimattomasti sanottuna ehkä maailman parasta lohisalaattia! Kokonaisuus oli niin täydellinen, että unelmoin siitä vieläkin :D Ensin nyrpistelin vähän, kun huomasin kapriksia salaatissa, mutta hah, se oli niin suunniteltu juttu, ne sopi sinne täydellisesti!
 |
| Ihana aurinkoinen (Sweet) Vaasa! <3 |
 |
| Rakkauteni. |
Ensin kuitenkin kahviteltiin vähän, ja tuli avattua myös parvekekausi. Näppäränä emäntänä pyöräytin meille sitten myös maapähkinävoi-banaanikeksejä, joiden ohje löytyy yllättäen täältä.
Huomaako jostain, että me molemmat blogataan?
Teatteri-illan jälkeen suunnattiin Amarilloon syömään. Ruokailun lomassa tuli vähän juotuakin, ja huomasi kyllä, että alkoholi nousi vähän turhankin nopeasti päähän, kun on pitänyt taukoa juomisesta :D Kun päästiin takaisin mun asunnolle, nukkumasa oli ottanut unihiekkansa kanssa raskaan kaluston käyttöön, sen verran väsytti!
Eilen sitten heräiltiin kaikessa rauhassa ja aamupalailtiin. Tein siskolle pyynnöstä banaanilättyjä, joista oonkin kirjoittanut jo aikaisemmissa postauksissa (: Hyvin ilmeisesti maistui!
Sitten oli aika lähteä sulattelemaan lauantai-illan mässäilyjä kävelylenkille. Toimin matkaoppaana, vaikka välillä mun tiedoissa oli vähän huvittaviakin puutteita... :D 10,5 kilometriä tuli tassuteltua!
Jälleen kerran olennaiseen! Oon joskus ostanut heräteostoksena punaisia linssejä, mutta paketti oli pysynyt avaamattomana kaapissa jo pitkään. Sain sitten inspiraation, ja tutkin netistä eri linssireseptejä. Budjetin rajoissa päädyin käyttämään Marttojen ohjetta. Lisäsin toki vielä suolaa ja ihan vähän chilirouhetta mukaan, koska muuten keitto oli mun makuun liian pliisua.
 |
| Namnam (: |
Semmonen viikonloppu se! Nyt täällä Vaasassa saakin valmistautua juhlimaan vappua, sillä virallinen vappuputki alkaa tänään! Itsekin aion siihen osallistua, ja ruotuun palaan jälleen toukokuun alussa :P
Hauskaa viikkoa teille!
19.4.2013
Mässyperjantai!
Ohoh, miten tässä nyt näin kävi. Tuli pidettyä sitten itekseni kunnon mässyorgiat ihan perjantain kunniaksi. Niin, "tärkeämpääkin" tekemistä kyllä olisi kuin ahtaa vain uusia makuelämyksiä napaan.
Olin toki jo aikaisemmin viikolla päättänyt, että tänään kokeilen jotain uutta terveysherkkua. The Good Morning -blogi toimi jälleen kerran suurena inspiraation lähteenä! Kirjoittaja käyttää monissa ohjeissaan vaniljaheraproteiinijauhetta, joten olihan sitä sitten pakko Fitnesstukusta tilata alkuviikosta. Postipakettia piti odotella pari päivää, ja tänään puhelimeen sitten kilahtikin viesti, että paketti on perillä. Millään en malttanut oottaa maanantaihin, vaan lähdin siitä paikasta lenkkeilemään postiin!
Paketin sisältö oli siis kutakuinkin tämä:
Niin fiiliksissä olin nyt tuosta mun proteiinijauheesta, että pyöräytin vielä parit protskuletut pannulle. Voisin kyllä kuvitella vetäväni noita välipalaksi. Sopivan yksinkertaista, täyttävää, nopeaa ja noita voi höystää monella eri tavalla.
Nyt on mässyt mässytelty kuitenkin tältä päivältä. Huomenna on tiedossa mukava päivä: salitreeniä, Pohjanmaan suurmessut, sisko tulee kyläilemään ja illalla mennään teatteriin ja ehkä jopa drinksuttelemaan :P Jee! Nyt voin vetäytyä maha täynnä tiskaamaan noi mun sotkut ja katsomaan sinkkulaivaa ;D
Vau, sain kaupan päälle siis myös mitan tohon protskuun ja vieläpä juomapullonkin! Itse asiassa vanha puteli valuttaa välillä sisältönsä leualle ja vaatteille, eli uusi pullo on ihan piristävä ylläri ja tarpeellinen (:
Aikaisemmin päivällä tuli käytyä myös kaupassa, ja sillon shoppailin näitä herkkuja ajatellen Hermesetaksen Stevia-makeutusjauhetta. Vielä en sitä testannut, mutta uskon kyllä, että tulee sokerin asemesta leipomuksissa käytettyä.
Viime aikoina oon myös pohtinut, miltä maapähkinävoi maistuu. Juntti-Mari tunnustautuu taas: ikää pian 22, ja maapähkinävoi on ihan uusi tuttavuus! :D Hah. Lidlistä shoppailin sitten tämmöstä:
Vaikka varmasti markkinoilta löytyy paljon terveellisempiäkin versioita, käy tämä mun kokeiluihin ihan hyvin. Tämä purkki pitää tosin lukita jonnekin, ettei sisältö hupene huomaamatta. (Suolapähkinät ei mun näköpiirissä kauaa yleensä ole, kun syön kaikki...) Ei vissiin kaikki hissit mene ihan ylös asti, kun en tajunnut, että tietenkin tämä mössö on yhtä kuin muussattuja suolapähkinöitä... :D Tai siis tämän faktan oon kyllä tiennyt, mutta oon ajatellut, että maku olisi jotenkin niihin verrattuna mullistavan erilainen :P
Selailin tuota edellä mainitsemaani blogia, ja bongasin sieltä mukikakun ohjeen. Vaikka ainesosat on noinkin yksinkertaisia, niin rakenteesta tuli silti ihan... kakkumainen :D Suklaaproteiinijauheen korvasin tietenkin tuolla vaniljaisella versiolla. Olihan tuota maapähkinävoitakin pakko päästä testaamaan (; Tosin lisukkeena se ei toiminut ihan mun toivomalla tavalla tämän kakkusen kanssa, mutta hyvällä ruokahalulla mussutin menemään. On muuten täyttävä tapaus!
Niin fiiliksissä olin nyt tuosta mun proteiinijauheesta, että pyöräytin vielä parit protskuletut pannulle. Voisin kyllä kuvitella vetäväni noita välipalaksi. Sopivan yksinkertaista, täyttävää, nopeaa ja noita voi höystää monella eri tavalla.
Nyt on mässyt mässytelty kuitenkin tältä päivältä. Huomenna on tiedossa mukava päivä: salitreeniä, Pohjanmaan suurmessut, sisko tulee kyläilemään ja illalla mennään teatteriin ja ehkä jopa drinksuttelemaan :P Jee! Nyt voin vetäytyä maha täynnä tiskaamaan noi mun sotkut ja katsomaan sinkkulaivaa ;D
18.4.2013
Reeniä, horo, reeniä!
Pyydän jo valmiiksi anteeksi tämän blogitekstin otsikkoa, mutta mikään muu ei tähän nyt vain sovi :D
Menin eilen pitkän päivän jälkeen salille treenaamaan, ja vieläpä mulle melko epätyypilliseen aikaan - iltaruuhkaan. Eikä iltaruuhkassa mitään, treenaamaan saa mennä kukin siihen aikaan kun itselle sopii.
Itse treenaan tosin yleensä aamuisin, ja paikalla ei juurikaan ole ketään muita, tai muihin ei tule kiinnitettyä huomiota, koska silloin kaikki mahtuvat treenaamaan suhteellisen vapaasti. Iltaisin väkeä on moninkertaiset määrät liikkeellä, jolloin yksityiskohtiinkin kiinnittää paremmin huomionsa.
Niin. Pitkästä aikaa tuli käytyä Powercore-tunnilla, jonka jälkeen tein vielä jalkatreeniä salin puolella. Kun jonkun aikaa katselin ympärilleni, teki vain mieli kysyä, että mevätkö naiset tosiaan saleille nykyään vain näyttämään hyvältä? Tai siis mun mielestä ei ole ihan normaalia mennä jumppaamaan esimerkiksi täydessä nudemeikissä ja sliipatussa ponnarissa, varsinkaan silloin jos ulkonäkö on hikitreenin jälkeen täsmälleen sama kuin ennen sitä.
Bongasin myös yhden tapauksen, joka olisi voinut vaihtaa salikamppeet pikkumustaan, sillä iltameikki näkyi olevan jo valmiina naamalla. Yhtä normaalia iltatreenaajien keskuudessa näytti olevan muun muassa kajalin käyttö. Korutkin pitää ottaa mukaan boostaamaan treeniä.
Siis oikeasti, mitä helvettiä? Kyllä mullakin on tapana katsoa, ettei hiukset sojota _ihan_ joka suuntaan, tai ettei salivaatteet oo ihan kierossa päällä, mutta en mä kyllä salitreeniä varten meikkaa! En usko sen parantavan suoritusta mitenkään. Pari kertaa on saattanut jäädä ripsarit poistamatta, ja kyllähän niitä on saanut sitten pyyhkiä myöhemmin poskilta...
Vaikka salilla on paljon myös komeita miehiä (ihan ite oon muuten huomannu) ja salilla käymisen myötä siis myös yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy, niin mun teoria on silti tämä: Jos jollakulla se pariutumisvietti sattuu juurikin siellä jalkaprässien ja alataljojen lomassa syttymään, niin tuskin kukaan mies ainakaan ihaillen katsoo sellaista naista, joka treenisuorituksen sijaan keskittyy siihen, ovatko tekoripset vielä paikoillaan. Jos mä löytäisin sen unelmieni uroksen kuntosalilta, niin kyllä kyseisen herran tulisi heti alkuun sietää sitä, miltä mä näytän treenatessani :D (Ah, Mari pieni punainen possu!)
Onko salille menemisen motiivi oikea, jos sinne on pakko meikata? Johtuuko se meikkaaminen huonosta itsetunnosta vai pelkästään pinnallisuudesta? Melkoiseksi suoritukseksi kehun kuitenkin sitä, jos onnistuu treenin aikana pitämään meikkinsä kuosissa. Silloin tosin ainoat hikoilut saattavat aiheutua peilin edessä ramppaamisesta...
Keskittykää nyt hyvät naiset treenaamiseen siellä salilla, ja säästäkää se meikkaus sinne salitreenin jälkeiseksi toiminnaksi. On varmasti paljon miellyttävämpääkin niin päin.
Menin eilen pitkän päivän jälkeen salille treenaamaan, ja vieläpä mulle melko epätyypilliseen aikaan - iltaruuhkaan. Eikä iltaruuhkassa mitään, treenaamaan saa mennä kukin siihen aikaan kun itselle sopii.
Itse treenaan tosin yleensä aamuisin, ja paikalla ei juurikaan ole ketään muita, tai muihin ei tule kiinnitettyä huomiota, koska silloin kaikki mahtuvat treenaamaan suhteellisen vapaasti. Iltaisin väkeä on moninkertaiset määrät liikkeellä, jolloin yksityiskohtiinkin kiinnittää paremmin huomionsa.
Niin. Pitkästä aikaa tuli käytyä Powercore-tunnilla, jonka jälkeen tein vielä jalkatreeniä salin puolella. Kun jonkun aikaa katselin ympärilleni, teki vain mieli kysyä, että mevätkö naiset tosiaan saleille nykyään vain näyttämään hyvältä? Tai siis mun mielestä ei ole ihan normaalia mennä jumppaamaan esimerkiksi täydessä nudemeikissä ja sliipatussa ponnarissa, varsinkaan silloin jos ulkonäkö on hikitreenin jälkeen täsmälleen sama kuin ennen sitä.
Bongasin myös yhden tapauksen, joka olisi voinut vaihtaa salikamppeet pikkumustaan, sillä iltameikki näkyi olevan jo valmiina naamalla. Yhtä normaalia iltatreenaajien keskuudessa näytti olevan muun muassa kajalin käyttö. Korutkin pitää ottaa mukaan boostaamaan treeniä.
Siis oikeasti, mitä helvettiä? Kyllä mullakin on tapana katsoa, ettei hiukset sojota _ihan_ joka suuntaan, tai ettei salivaatteet oo ihan kierossa päällä, mutta en mä kyllä salitreeniä varten meikkaa! En usko sen parantavan suoritusta mitenkään. Pari kertaa on saattanut jäädä ripsarit poistamatta, ja kyllähän niitä on saanut sitten pyyhkiä myöhemmin poskilta...
Vaikka salilla on paljon myös komeita miehiä (ihan ite oon muuten huomannu) ja salilla käymisen myötä siis myös yhteisiä kiinnostuksenkohteita löytyy, niin mun teoria on silti tämä: Jos jollakulla se pariutumisvietti sattuu juurikin siellä jalkaprässien ja alataljojen lomassa syttymään, niin tuskin kukaan mies ainakaan ihaillen katsoo sellaista naista, joka treenisuorituksen sijaan keskittyy siihen, ovatko tekoripset vielä paikoillaan. Jos mä löytäisin sen unelmieni uroksen kuntosalilta, niin kyllä kyseisen herran tulisi heti alkuun sietää sitä, miltä mä näytän treenatessani :D (Ah, Mari pieni punainen possu!)
Onko salille menemisen motiivi oikea, jos sinne on pakko meikata? Johtuuko se meikkaaminen huonosta itsetunnosta vai pelkästään pinnallisuudesta? Melkoiseksi suoritukseksi kehun kuitenkin sitä, jos onnistuu treenin aikana pitämään meikkinsä kuosissa. Silloin tosin ainoat hikoilut saattavat aiheutua peilin edessä ramppaamisesta...
 |
| täältä |
Olen puhunut. Eriäviäkin mielipiteitä saa esittää.
15.4.2013
Lättysankarin paluu!
Aaa! Enpysypaikallani! Eijaksalukea! Nojosnythetken! Joopuolituntia! Jeeteenlisäälättyjä!
"Katkeroiduin" tuosta mun päivän epäonnistuneesta kokkailusta niin paljon, että päätin antaa itelleni uuden mahdollisuuden. Lättykokeiluthan on paljon tärkeempiä kuin roikkuvien tenttien suorittaminen? Niin...
Näyttää vähän erilaiselta kuin aikaisemmin? (; Enhän mä tässä nyt mitään pyörää keksinyt uudestaan, mutta kauniita kolmen ainesosan lättyjä tuli silti! Aika lailla terveellisiäkin vielä :P
Näihin tuli:
2 kananmunaa
n. 100 g mansikkaa
n. 1 dl kaurahiutaleita
...ja sitten sauvasekoitetaan!
Jep, ei siis mikään uusi ohje varmasti kenellekään. Jos kokeilette tehdä tolla mansikalla, niin suosittelen laittamaan vielä jonkun sortin makeutusta, tai ylipäänsä jotain maustetta mukaan. Lättyjen koostumuksesta tuli tällä kertaa ihanan mehevä ja kostea, mutta ellen olisi laittanut tuota mansikkasurvosta tuohon päälle, olisi makuelämys ollut aika pliisu.
En osta kovin usein banaaneja, joten oon innokas kokeilemaan erilaisia variantteja omista valikoimista löytyvistä aineksista. Mustikka ja omena pääsevät vielä lähitulevaisuudessa testiin. Ja hei, onhan mulla pakastimessa puolukkaa ja raparperiakin, pakko kokeilla! Ooh!
Menee pian salitreenit harakoille, jos mä rupean mussuttamaan vain jotain lättyjä täällä. Kyllä joku roti pitää olla! :P
Mutta nyt kun sain jakaa tämän teidän kanssa, lupaan elää ainakin päivän hiljaiseloa retoriikan, pragmatiikan ja polysemian kanssa... Eeh, lupaus vaikuttaa tosi pitävältä jo nyt :D
Viikon startti
Mulla on ihan mahdoton Duracellpupu-fiilis :D Eilen sain jonku ihmeen hyperaktiivisuuskohtauksen, eikä se ota laantuakseen.
Oon tänään herännyt aikaisin aamulla salille. Vuorossa oli rinta-selkä-olka -päivä (: Salilla oli tosi hiljaista, vaikka tässä viime aikoina siellä on ollut aamuisinkin aika hyvin porukkaa liikkeellä. (Saikohan ulkona ollut myrskynpoikanen ihmiset pysymään kotioloissa?) Ei se mua haitannut, sain hyvän treenin aikaiseksi ja pääsin vihdoin sinne infrapunasaunaan! Jakamattoman rakkauteni kohde. <3
Olin arvioinut mun aikatauluni tapani mukaan vähän reilun kaavan mukaan, joten mulle jäi 45 minuuttia aikaa ennen työhaastattelua(!). En tehnyt kuitenkaan mitään erityistä, yritin pitää vain ajatukset kasassa. Mun mielestä haastattelu menikin sitten ihan hyvin! (:
Sitten hirveellä vauhdilla kämpille syömään ja vaihtamaan vähän varustusta. Puolitoista tuntia oli aikaa hengähtää, sitten singahdin kohti toista työhaastattelua! ..sekin meni ihan kohtalaisesti, ja mun hyperaktiivisuutta lisää ja vähäistäkin keskittymiskykyä heikentää se, että tuloksen saan tietää jo parin tunnin sisällä! Aaaaapua. Uskon, että parempiakin tekijöitä kyseiseen hommaan löytyy, mutta silti odotan innolla puhelinsoittoa (:
Välipala-aikaan mua ei saisi päästää keittiöön. Kun mä innostun, niin luomuksista tulee vähän mitä sattuu :D Kokeilin nimittäin viikonloppuna tehdä muna-banaanilättyjä, joista tuli ihan hyviä! (: Näyttivät mustikkarahkan kera tältä:
Mutta rakenne saattoikin sitten olla vähän liian vetelä, eikä paistaminen ollutkaan ihan niin simppeliä :D Noh, ei siinä mitään. Tarjoilin tämän epäesteettisen annoksen itselleni FASTin toffeepuddingin kanssa, vaikka se kuvassa näyttääkin perunamuusilta ja kärähtäneeltä possunpihviltä? :D
Mitä tästä opimme? Ei kannattaisi olla ihan liian optimistinen keittiökokeilujensa kanssa. Mutta esteettisyydestä viis, mulle ainakin maistui :P
Oon tänään herännyt aikaisin aamulla salille. Vuorossa oli rinta-selkä-olka -päivä (: Salilla oli tosi hiljaista, vaikka tässä viime aikoina siellä on ollut aamuisinkin aika hyvin porukkaa liikkeellä. (Saikohan ulkona ollut myrskynpoikanen ihmiset pysymään kotioloissa?) Ei se mua haitannut, sain hyvän treenin aikaiseksi ja pääsin vihdoin sinne infrapunasaunaan! Jakamattoman rakkauteni kohde. <3
Olin arvioinut mun aikatauluni tapani mukaan vähän reilun kaavan mukaan, joten mulle jäi 45 minuuttia aikaa ennen työhaastattelua(!). En tehnyt kuitenkaan mitään erityistä, yritin pitää vain ajatukset kasassa. Mun mielestä haastattelu menikin sitten ihan hyvin! (:
Sitten hirveellä vauhdilla kämpille syömään ja vaihtamaan vähän varustusta. Puolitoista tuntia oli aikaa hengähtää, sitten singahdin kohti toista työhaastattelua! ..sekin meni ihan kohtalaisesti, ja mun hyperaktiivisuutta lisää ja vähäistäkin keskittymiskykyä heikentää se, että tuloksen saan tietää jo parin tunnin sisällä! Aaaaapua. Uskon, että parempiakin tekijöitä kyseiseen hommaan löytyy, mutta silti odotan innolla puhelinsoittoa (:
Välipala-aikaan mua ei saisi päästää keittiöön. Kun mä innostun, niin luomuksista tulee vähän mitä sattuu :D Kokeilin nimittäin viikonloppuna tehdä muna-banaanilättyjä, joista tuli ihan hyviä! (: Näyttivät mustikkarahkan kera tältä:
 |
| Kaikessa monimutkaisuudessaan siis kaksi munaa ja yksi banaani sörssättynä ja paistettuna. |
Niin. Sitten rupesin miettimään, että mihin kaikkeen tuota ohjetta voisi soveltaa. Mulla sattui olemaan mansikoita jääkaapissa, joten ne sitten päätyi Marin koekeittiön uhreiksi :D Mitä tapahtuu, kun 100 g mansikoita ja 2 kananmunaa sekoitetaan? Noh, pannulla se näytti vielä näin söpöltä:
 |
| Tui tui vaaleenpunanen lätty! <3 |
 |
| Öhhöhöö :''D |
PS. Jälkimmäistä hakemaani työpaikkaa en ainakaan saanut, puhelinsoitto tuli kaksi tuntia luvattua etuajassa. Noh, vielä on silti toivoa työllistyä kesäksi (:
Josko mun hyperaktiivisuustasoni olis sen verran laskenut, että voisin keskittyä lukuhommiin hetkeksi. (Hyvin epätodennäköistä)
Aurinkoista viikon alkua! (: (vaikka ulkona sataa vielä...)
12.4.2013
Hyperhyvä fiilis!
Oijjoijjoijjoi! Oon niin iloinen just nyt! (:
Tässä viime aikoina oon ollut tosi stressaantunut muun muassa työasioista. Pikemminkin siis siitä, kun niitä ei ole. Tänään sain kuitenkin vähän toivoa tähän touhuun!
Rohkaistuin tarpeeksi jahkailtuani, ja lähdin keskustaan kyselemään työnantajilta suoraan kesätyötilanteesta. (Muistakaa tähän väliin se, että jännitän jokaista mahdollista asiaa... :D) Ennen kuin pääsin edes matkaan, yhdestä paikasta soitettiin mulle työhaastatteluaikaa, VAU! Huvittavaa tässä on se, että laitoin hakemuksen menemään eilen vasta kymmenen aikaan illalla.
Mun ensimmäisestä kohdepaikasta sain melko tylyn vastauksen, mutta koska sain kerrankin kuitenkin suuni auki, jatkoin matkaa yhteen liikkeeseen, johon olin laittanut hakemuksen jo viime viikolla. Myymäläpäällikkö ei sitten ollut paikalla, enkä jättänyt mitään yhteystietoja itestäni paikan päälle. Kotimatkalla puhelin kuitenkin soi, ja tämä kyseinen myymäläpäällikkö soitti mulle haastatteluaikaa! :D VAU toisen kerran. Kuvallisesta CV:stä on ilmeisesti melkoisesti hyötyä, koska en tiedä, millä muulla tavalla mut olis jäljitetty. Jännittävää! (: Maanantaina nää mun molemmat totuuden hetket sitten on. Pitää valmistautua hyvin ja olla oma ihana itsensä.
Tulin tosiaan käymään taas kotivisiitillä, ja täällä mua odotti siskon tuomat risteilytuliaiset! Ihanaa! Pyysin tuomaan jotain makeantuoksuista hajuvettä, koska oon jo pidemmän aikaa kaivannut vaihtelua.(Tällä hetkellä käytössä on ollut Calvin Kleinin Shock, joka on eittämättä myös hyvä tuoksu!) Voin kertoa, että Dieselin Loverdose tuoksuu mun iholla aivan järjettömän hyvältä! Toivottavasti muutkin ajattelee samoin (;
Tänään on ollut vähän hassu päivä, koska oon siis ollut mun isän seurana tatuointiliikkeessä :D Annettiin isälle 50-vuotislahjaksi tatuointilahjakortti, ja nyt oli aika lunastaa se. Päivän syömiset ei oo odottelun takia ihan mennyt niin kuin pitäisi. En varsinaisesti oo syönyt mitään kovin epäterveellistä, mutta tän päivän perusteella voisi kuvitella, että en oo esimerkiksi ateriarytmistä kuullutkaan!
Välipalaksi tuli kiireessä valittua maultaan joku random protskupatukka (x2, nää oli tarjouksessa Citymarketissa!)
Tää oli silti melkoinen löytö näistä Leaderin patukoista, koska mun mielestä ainakin proteiinien ja hiilihydraattien suhde on aika hyvä! 61 gramman patukassa ptoteiinia on 27 grammaa ja hiilareita 16 grammaa. Kaiken lisäksi oli hyvää, tykkäsin tosta jogurttipäällysteestä, nam!
Viime postauksessa puhuin kotitreenin tekemisestä, ja lunastin myös lupaukseni sen tekemisestä. Isä on ostanut meille kotiin joskus sellaisen monitoimilaitteen, josta löytyy mm. ylä- ja alataljat, reidenojennuslaite, rintaprässi ja vielä jotain muutakin. Tarkoitus oli hoitaa kotitreeni osaksi sillä tällä kertaa, mutta kun tekninen lahjakkuus ei oo paljon soitellut, niin ilman opastusta en saanut laitteesta mitään iloa. Ehkä huomenna (;
Ähkin sitten n. 2,5 kilon käsipainojen ja jumppapallon kanssa. Jos joku olis nähnyt, mun jumppatuokio olis ollut varmasti melko huvittavaa katsottavaa. Jorailin välillä mun laadukkaan treenimusan tahdissa hiukset silmillä ja lönöttävät ikivanhat treenipöksyt jalassa :D Ehkä siitä välineurheilusta voi kotioloissa vähän tinkiä. Fiilistelin samalla mun hyvää oloa, ja totesin, että fiiliksen täytyy olla aika korkealla, koska naureskelin itekseni jopa vuorikiipeilijä-liikettä tehdessäni, joka ei varsinaisesti oo mun suosikkeihin ikinä päässyt!
JJAU, this is fucking awesome!
Tässä viime aikoina oon ollut tosi stressaantunut muun muassa työasioista. Pikemminkin siis siitä, kun niitä ei ole. Tänään sain kuitenkin vähän toivoa tähän touhuun!
Rohkaistuin tarpeeksi jahkailtuani, ja lähdin keskustaan kyselemään työnantajilta suoraan kesätyötilanteesta. (Muistakaa tähän väliin se, että jännitän jokaista mahdollista asiaa... :D) Ennen kuin pääsin edes matkaan, yhdestä paikasta soitettiin mulle työhaastatteluaikaa, VAU! Huvittavaa tässä on se, että laitoin hakemuksen menemään eilen vasta kymmenen aikaan illalla.
Mun ensimmäisestä kohdepaikasta sain melko tylyn vastauksen, mutta koska sain kerrankin kuitenkin suuni auki, jatkoin matkaa yhteen liikkeeseen, johon olin laittanut hakemuksen jo viime viikolla. Myymäläpäällikkö ei sitten ollut paikalla, enkä jättänyt mitään yhteystietoja itestäni paikan päälle. Kotimatkalla puhelin kuitenkin soi, ja tämä kyseinen myymäläpäällikkö soitti mulle haastatteluaikaa! :D VAU toisen kerran. Kuvallisesta CV:stä on ilmeisesti melkoisesti hyötyä, koska en tiedä, millä muulla tavalla mut olis jäljitetty. Jännittävää! (: Maanantaina nää mun molemmat totuuden hetket sitten on. Pitää valmistautua hyvin ja olla oma ihana itsensä.
Tulin tosiaan käymään taas kotivisiitillä, ja täällä mua odotti siskon tuomat risteilytuliaiset! Ihanaa! Pyysin tuomaan jotain makeantuoksuista hajuvettä, koska oon jo pidemmän aikaa kaivannut vaihtelua.(Tällä hetkellä käytössä on ollut Calvin Kleinin Shock, joka on eittämättä myös hyvä tuoksu!) Voin kertoa, että Dieselin Loverdose tuoksuu mun iholla aivan järjettömän hyvältä! Toivottavasti muutkin ajattelee samoin (;
 |
| Mmmmmm! |
Välipalaksi tuli kiireessä valittua maultaan joku random protskupatukka (x2, nää oli tarjouksessa Citymarketissa!)
Viime postauksessa puhuin kotitreenin tekemisestä, ja lunastin myös lupaukseni sen tekemisestä. Isä on ostanut meille kotiin joskus sellaisen monitoimilaitteen, josta löytyy mm. ylä- ja alataljat, reidenojennuslaite, rintaprässi ja vielä jotain muutakin. Tarkoitus oli hoitaa kotitreeni osaksi sillä tällä kertaa, mutta kun tekninen lahjakkuus ei oo paljon soitellut, niin ilman opastusta en saanut laitteesta mitään iloa. Ehkä huomenna (;
Ähkin sitten n. 2,5 kilon käsipainojen ja jumppapallon kanssa. Jos joku olis nähnyt, mun jumppatuokio olis ollut varmasti melko huvittavaa katsottavaa. Jorailin välillä mun laadukkaan treenimusan tahdissa hiukset silmillä ja lönöttävät ikivanhat treenipöksyt jalassa :D Ehkä siitä välineurheilusta voi kotioloissa vähän tinkiä. Fiilistelin samalla mun hyvää oloa, ja totesin, että fiiliksen täytyy olla aika korkealla, koska naureskelin itekseni jopa vuorikiipeilijä-liikettä tehdessäni, joka ei varsinaisesti oo mun suosikkeihin ikinä päässyt!
JJAU, this is fucking awesome!
11.4.2013
Aseeento! ...eiku lepopäivä.
Olipa ihanaa nukkua tänä aamuna seitsemään!
Jep, yleensä tykkään aloittaa aamun melko aikaisin lenkillä tai treenillä, mutta tämän aamun otin ihan levon kannalta. Eilen illalla oli semmonen fiilis, että kroppa huusi lepoa. Eikä ihme, sillä melkoista menoa mun eilinen olikin.
Inhoan ruuhkaa kuntosaleilla niin paljon, että sinne on sitten mentävä tarpeeksi aikaisin muihin menoihin nähden. "Voi jumalauta ihmisen täytyy oikeesti haluta tätä!" tuli mietittyä, kun ennen puolta kuutta aamulla lähdin talsimaan salille. Yhdeksältä aamulla yliopistolla oli koulutuksen laatufoorumin kokous, missä mä olin sitten opiskelijajäsenä mukana (ja jo aamutreenin tehneenä!)Sen jälkeen oli luvassa vielä luento ja yksi kokous lisää. Illemmalla lähdin sitten vielä puimaan ajatuksia ystävän kanssa kävelylenkille, ja retki venyikin melkein 10 kilometrin mittaiseksi. Fiilis jaloissa oli aika voimaton, kun huollossa olevan pyörän takia (autoa kun en täällä käytä, vaikka mulla sellainen vanhempien luona onkin) joudun muutenkin kävelemään kaikkialle. Eilen tuli siis käveltyä yli 15 kilometriä :D Tulkaa vain puhumaan hyötyliikunnasta tänne! :D
Tänään tosiaan oon käyttänyt aikani lepäilyyn ja epätoivoiseen rästihommien hoitamiseen. Noh, onhan niistä jo osa tullut tehtyä, mutta tähän aikaan illasta on vielä muutama tekemättä. Ei aina voi olla kauheen tehokas, eihän? Pientä niskaotetta kaivattais kuitenkin vielä viimeisten kurssisuoritusten kanssa. Tänään oli muuten viimeinen virallinen luento tälle keväälle, hurraa! (:
Rästihommia ku oon tänään hoitanu, niin tuli vihdoin selätettyä melkoinen tiskivuori. Huomasin, että tässä viime aikoina oon elänyt melkoista pakasterasiaelämää, kun tiskikasaan oli ilmaantunut pienen ajan sisällä viitisentoista erikokoista muovipurnukkaa. Jääkaappiinki kattoessa tuntuu, että saa melkein bingota, että mistäs purkista löytyy oikeat eväät. Jos nyt ei sitten tähteeksi jäänyttä lohta laittaisi aamupuuroon marjojen sijasta... toisaalta, miksei? ;D Noh, tulipa tosiaan tällainen sykähdyttävä huomio tehtyä, ja oli ihan pakko jakaa se teidän kanssa.
Vaikka oonki nyt liikunnan suhteen ruvennut aika aktiiviseksi, niin silti vietän aikaa ihan liikaa tietokoneen ääressä. Kunnon aikasyöppö! Sen lisäksi tarkistan puhelimella Facebookia ja Bloggeria varmaan kakssataamiljoonaa kertaa päivässä. Vois ehkä kanavoida aikansa paremmin? Oon ollu aina melko huono treenaamaan kotona, mutta nyt on pieni kipinä herännyt, että jonkun hyvän kotitreeninkin vois itelleen ettiä! (: Kahvakuulan kanssa oon kyllä välillä jumppaillut ja onhan mulla toi hiljalleen edistyvä leuanvetohaaste... höhö :D Mutta siis hakusessa olis jokin tehokas kombo, jonka pystyis toteuttamaan ilman välineitä, sillä tällä hetkellä mun resurssit ei riitä rahallisesti eikä varastoinnin kannalta kamppeiden hankkimiseen. Jonkun verran oon lukenut ja kuullut muun muassa HIIT-ja Tabata-treeneistä. Pitänee tutustua, toimisko ne mun kohdalla. Onko teillä kokemuksia?
Pidemmän aikaa mielessä on pyörinyt myös crossfit. Kerran oon myös yhtä WODia ollut kokeilemassa, ja nälkä jäi! Oma kuntotaso taitaa kuitenkin vielä olla vähän liian alhainen, vaikka lajia kyllä markkinoidaan sillä, että se sopii kaikille liikkeiden erilaisten skaalaustapojen ansiosta. Oon suunnitellut, että kun meidän nyrkkeilytreenit jää tauolle kesäksi, niin voisin tutustua vähän enemmän oman kropan suorituskykyyn kokeilemalla, josko se crossfit olis mun juttu! Oon jo ladannut puhelimeenkin Crossfit Guru -nimisen sovelluksen. Sinne on listattu vaikka kuinka paljon noita WODeja, pitäisi löytyä siis itellekin sopiva vaihtoehto! (: Tämä ei jää tähän! :D Tuun heti kertomaan, kun edistyn tämän projektin kanssa.
Anteeksi, tuli vähän sekava postaus. Oli vaan pakko päästää nää ajatukset ulos jotenkin! Huomenna oon menossa taas käymään kotona, ehkä kehittelen siellä kirjaimellisesti jonkun KOTItreenin :P
Hauskaa viikonloppua teille!
PS. Tiistaina paino oli nytkähtänyt sen verran alaspäin, että nyt BMI on jo kaksvitosen puolella! :D Puhutaan toki sadoilla grammoilla pelaamisesta, mutta oon silti aika happy! Tähänkin siis oon oman sovelluksen ladannut, en todellakaan joka punnituksen jälkeen rupee painoindeksejä erikseen laskemaan :D
Jep, yleensä tykkään aloittaa aamun melko aikaisin lenkillä tai treenillä, mutta tämän aamun otin ihan levon kannalta. Eilen illalla oli semmonen fiilis, että kroppa huusi lepoa. Eikä ihme, sillä melkoista menoa mun eilinen olikin.
Inhoan ruuhkaa kuntosaleilla niin paljon, että sinne on sitten mentävä tarpeeksi aikaisin muihin menoihin nähden. "Voi jumalauta ihmisen täytyy oikeesti haluta tätä!" tuli mietittyä, kun ennen puolta kuutta aamulla lähdin talsimaan salille. Yhdeksältä aamulla yliopistolla oli koulutuksen laatufoorumin kokous, missä mä olin sitten opiskelijajäsenä mukana (ja jo aamutreenin tehneenä!)Sen jälkeen oli luvassa vielä luento ja yksi kokous lisää. Illemmalla lähdin sitten vielä puimaan ajatuksia ystävän kanssa kävelylenkille, ja retki venyikin melkein 10 kilometrin mittaiseksi. Fiilis jaloissa oli aika voimaton, kun huollossa olevan pyörän takia (autoa kun en täällä käytä, vaikka mulla sellainen vanhempien luona onkin) joudun muutenkin kävelemään kaikkialle. Eilen tuli siis käveltyä yli 15 kilometriä :D Tulkaa vain puhumaan hyötyliikunnasta tänne! :D
Tänään tosiaan oon käyttänyt aikani lepäilyyn ja epätoivoiseen rästihommien hoitamiseen. Noh, onhan niistä jo osa tullut tehtyä, mutta tähän aikaan illasta on vielä muutama tekemättä. Ei aina voi olla kauheen tehokas, eihän? Pientä niskaotetta kaivattais kuitenkin vielä viimeisten kurssisuoritusten kanssa. Tänään oli muuten viimeinen virallinen luento tälle keväälle, hurraa! (:
Rästihommia ku oon tänään hoitanu, niin tuli vihdoin selätettyä melkoinen tiskivuori. Huomasin, että tässä viime aikoina oon elänyt melkoista pakasterasiaelämää, kun tiskikasaan oli ilmaantunut pienen ajan sisällä viitisentoista erikokoista muovipurnukkaa. Jääkaappiinki kattoessa tuntuu, että saa melkein bingota, että mistäs purkista löytyy oikeat eväät. Jos nyt ei sitten tähteeksi jäänyttä lohta laittaisi aamupuuroon marjojen sijasta... toisaalta, miksei? ;D Noh, tulipa tosiaan tällainen sykähdyttävä huomio tehtyä, ja oli ihan pakko jakaa se teidän kanssa.
Vaikka oonki nyt liikunnan suhteen ruvennut aika aktiiviseksi, niin silti vietän aikaa ihan liikaa tietokoneen ääressä. Kunnon aikasyöppö! Sen lisäksi tarkistan puhelimella Facebookia ja Bloggeria varmaan kakssataamiljoonaa kertaa päivässä. Vois ehkä kanavoida aikansa paremmin? Oon ollu aina melko huono treenaamaan kotona, mutta nyt on pieni kipinä herännyt, että jonkun hyvän kotitreeninkin vois itelleen ettiä! (: Kahvakuulan kanssa oon kyllä välillä jumppaillut ja onhan mulla toi hiljalleen edistyvä leuanvetohaaste... höhö :D Mutta siis hakusessa olis jokin tehokas kombo, jonka pystyis toteuttamaan ilman välineitä, sillä tällä hetkellä mun resurssit ei riitä rahallisesti eikä varastoinnin kannalta kamppeiden hankkimiseen. Jonkun verran oon lukenut ja kuullut muun muassa HIIT-ja Tabata-treeneistä. Pitänee tutustua, toimisko ne mun kohdalla. Onko teillä kokemuksia?
Pidemmän aikaa mielessä on pyörinyt myös crossfit. Kerran oon myös yhtä WODia ollut kokeilemassa, ja nälkä jäi! Oma kuntotaso taitaa kuitenkin vielä olla vähän liian alhainen, vaikka lajia kyllä markkinoidaan sillä, että se sopii kaikille liikkeiden erilaisten skaalaustapojen ansiosta. Oon suunnitellut, että kun meidän nyrkkeilytreenit jää tauolle kesäksi, niin voisin tutustua vähän enemmän oman kropan suorituskykyyn kokeilemalla, josko se crossfit olis mun juttu! Oon jo ladannut puhelimeenkin Crossfit Guru -nimisen sovelluksen. Sinne on listattu vaikka kuinka paljon noita WODeja, pitäisi löytyä siis itellekin sopiva vaihtoehto! (: Tämä ei jää tähän! :D Tuun heti kertomaan, kun edistyn tämän projektin kanssa.
Anteeksi, tuli vähän sekava postaus. Oli vaan pakko päästää nää ajatukset ulos jotenkin! Huomenna oon menossa taas käymään kotona, ehkä kehittelen siellä kirjaimellisesti jonkun KOTItreenin :P
Hauskaa viikonloppua teille!
PS. Tiistaina paino oli nytkähtänyt sen verran alaspäin, että nyt BMI on jo kaksvitosen puolella! :D Puhutaan toki sadoilla grammoilla pelaamisesta, mutta oon silti aika happy! Tähänkin siis oon oman sovelluksen ladannut, en todellakaan joka punnituksen jälkeen rupee painoindeksejä erikseen laskemaan :D
8.4.2013
Auttavat kädet
Huhhei, mikä päivä!
Ensinnäkin lienee varmaan ihan olennaista sanoa, että jos tässä mun tekstissä on jotain hassuja virheitä tai sanoja, niin älkää välittäkö. Oon nimittäin nukkunut viime yönä ehkä 3 - 4 tuntia. Tiedä sitten, mistä johtuu. Ajatukset lähtee jylläämään vähän turhankin nopealla temmolla, kun päänsä on laskenut tyynyyn.
Noh, aamusta sain kuitenkin revittyä itteni treenaamaan, ja selkä-rinta-olka -päivä menikin paaaaljon paremmin kuin viime viikolla. Vähän harmittaa, etten ehtinyt tänään infrapunasaunaan rentoutumaan, nyyh. Ehkä keskiviikkona :P
Kahvi on ollut kova sana tänä päivänä, kun ajatukset jyllää paikallaan ja tenttiinkin pitäisi valmistautua. Muutaman tunnin röhnötinkin sitten yliopistolla lukemassa, kunnes olin kypsä venäjän kielioppiin. YH. :s
Kävin tosiaan luovuttamassa verta pitkästä aikaa! Viime kerrasta taitaa olla aika lailla vuosi aikaa, sillä jouduin puolen vuoden luovutuskaranteeniin huonojen hemoglobiiniarvojen takia, ja luovutusta myöhäisti myös joulukuussa otettu tatska. Tänään kuitenkin Veripalvelun tädit näytti mulle vihreetä valoa, jee! Tulee aina hyvä mieli, kun saa tarjota sen auttavan käsivartensa :P
Täälläpäin Veripalvelussa ei tosin oo juurikaan terveellistä välipalaa tarjolla, mistä vois antaa vähän palautetta. Tarjontaa vois vähän laajentaa, sillä tänään ainakin tarjolla oli niitä ihania majoneesipullamössöeineskolmiovoileipiä ja sokerijogurtteja. Kai sitä verensokeria vois muullakin tavalla nostaa? :D Rahakysymyshän se on ainakin osittain, mutta silti! Tyydyin mussuttamaan sitten omenaa.
Jatkan juttua käsiasialla. Käsivarsia treenatessahan tulokset näkyy nopeesti, ja oon kyllä tässä viime aikoina ollut erityisen tyytyväinen siihen, miltä ne alkaa näyttää! (: Eilen yritin ottaa mahdollisimman ihkuja vessakuvia, mutta ei tää homma oo oikein hanskassa (ehe, käsiläppää, tajusittekste ...eheh... :D) Tässä siis taas Marin tarjoama viihdepläjäys! :D
Vaikka noissa kuvissa varmaan näkyvimmin esillä on mun kaksari, niin silti oli ihan positiivista huomata, että "Kappas, on naamastakin lähtenyt varmaan pari kiloa fläsää!" :D En oo siis oikeestaan ennen-kuvia ottanut, joten kehityksen seuraaminen sinänsä on vähän "hankalaa". Voisin toki tehdä itestäni jonku kuvakollaasin vaikka puolen vuoden aikana otetuista kuvista, kai siinäkin jotain eroavaisuuksia huomaisi.
Huomenna meidän valmentajalla on TAAS jotain menoa, eikä omatoiminyrkkeilyt nyt tällä kertaa oikein nappaa. Huomiselle oon suunnitellut aamulenkkiä, ja mikäli venäjän tentti ja stressaavat farkkuostokset ei vie kaikkia mun voimia, ehkä innostun jumppailemaan itekseni vielä vaikka kahvakuulan kanssa illallakin.
Nyt kuitenkin taas venäjän alkeiden ihmeelliseen maailmaan, до свидания!
Ensinnäkin lienee varmaan ihan olennaista sanoa, että jos tässä mun tekstissä on jotain hassuja virheitä tai sanoja, niin älkää välittäkö. Oon nimittäin nukkunut viime yönä ehkä 3 - 4 tuntia. Tiedä sitten, mistä johtuu. Ajatukset lähtee jylläämään vähän turhankin nopealla temmolla, kun päänsä on laskenut tyynyyn.
Noh, aamusta sain kuitenkin revittyä itteni treenaamaan, ja selkä-rinta-olka -päivä menikin paaaaljon paremmin kuin viime viikolla. Vähän harmittaa, etten ehtinyt tänään infrapunasaunaan rentoutumaan, nyyh. Ehkä keskiviikkona :P
Kahvi on ollut kova sana tänä päivänä, kun ajatukset jyllää paikallaan ja tenttiinkin pitäisi valmistautua. Muutaman tunnin röhnötinkin sitten yliopistolla lukemassa, kunnes olin kypsä venäjän kielioppiin. YH. :s
Kävin tosiaan luovuttamassa verta pitkästä aikaa! Viime kerrasta taitaa olla aika lailla vuosi aikaa, sillä jouduin puolen vuoden luovutuskaranteeniin huonojen hemoglobiiniarvojen takia, ja luovutusta myöhäisti myös joulukuussa otettu tatska. Tänään kuitenkin Veripalvelun tädit näytti mulle vihreetä valoa, jee! Tulee aina hyvä mieli, kun saa tarjota sen auttavan käsivartensa :P
Täälläpäin Veripalvelussa ei tosin oo juurikaan terveellistä välipalaa tarjolla, mistä vois antaa vähän palautetta. Tarjontaa vois vähän laajentaa, sillä tänään ainakin tarjolla oli niitä ihania majoneesipullamössöeineskolmiovoileipiä ja sokerijogurtteja. Kai sitä verensokeria vois muullakin tavalla nostaa? :D Rahakysymyshän se on ainakin osittain, mutta silti! Tyydyin mussuttamaan sitten omenaa.
Jatkan juttua käsiasialla. Käsivarsia treenatessahan tulokset näkyy nopeesti, ja oon kyllä tässä viime aikoina ollut erityisen tyytyväinen siihen, miltä ne alkaa näyttää! (: Eilen yritin ottaa mahdollisimman ihkuja vessakuvia, mutta ei tää homma oo oikein hanskassa (ehe, käsiläppää, tajusittekste ...eheh... :D) Tässä siis taas Marin tarjoama viihdepläjäys! :D
 |
| En mä hauiksista tiedä, mutta nätit olkapäät mulla on (; |
 |
| Hehkee takapose, koittakaa kestää. |
Vaikka noissa kuvissa varmaan näkyvimmin esillä on mun kaksari, niin silti oli ihan positiivista huomata, että "Kappas, on naamastakin lähtenyt varmaan pari kiloa fläsää!" :D En oo siis oikeestaan ennen-kuvia ottanut, joten kehityksen seuraaminen sinänsä on vähän "hankalaa". Voisin toki tehdä itestäni jonku kuvakollaasin vaikka puolen vuoden aikana otetuista kuvista, kai siinäkin jotain eroavaisuuksia huomaisi.
Huomenna meidän valmentajalla on TAAS jotain menoa, eikä omatoiminyrkkeilyt nyt tällä kertaa oikein nappaa. Huomiselle oon suunnitellut aamulenkkiä, ja mikäli venäjän tentti ja stressaavat farkkuostokset ei vie kaikkia mun voimia, ehkä innostun jumppailemaan itekseni vielä vaikka kahvakuulan kanssa illallakin.
Nyt kuitenkin taas venäjän alkeiden ihmeelliseen maailmaan, до свидания!
7.4.2013
Haaste
Ihana Tanja heitti haasteen, joten siihen on vastattava:
~Ohjeet~
Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, jolla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista!
6. Ei takaisin haastamista!
11 faktaa minusta
1. Opiskelen kolmatta vuotta yliopistossa ja oon viittä vaille humanististen tieteiden kandidaatti.
1. Opiskelen kolmatta vuotta yliopistossa ja oon viittä vaille humanististen tieteiden kandidaatti.
2. Tällä hetkellä en käy töissä, vaikka oon myös opintojeni ohella istunut kaupan kassalla. Kesäksi jos nyt jotain duunia sais... :D
3. Hermostun "katellaan sit myöhemmin" -asenteesta. Vaadin aikatauluja :D
4. Ihosta löytyy kaksi tatuointia, jossain vaiheessa ilmestyy varmasti lisää.
5. En oo IKINÄ ollut lentokoneessa. Perusjuntti-Mari.
6. Oon melkoinen jännittäjä, jännitän melkein kaikkea mahdollista etukäteen. (Joskus se on tietenkin ihan positiivistakin)
7. Rakastan laulamista, mutta yleisölle oon lapsuusajan jälkeen laulanut oikeastaan vain humalassa.
8. Mun mielestä uusien rintaliivien ja farkkujen ostaminen on stressaavaa :D
9. Ylianalysoin yleensä asioita, vaikka ne selviäisivät suoraan kysymällä...
10. Mulla on erittäin hyvä muisti! ...mutta valitettavasti kovin valikoiva.
11. Pidän naisellisesta tyylistä, mutta esimerkiksi kynsien lakkaamisessa oon IHAN toivoton.
Kysymykset minulle
1. Millaiset ovat päivittäiset rutiinisi vai onko niitä
Aamuisin oon melkoinen kontrollifriikki. Esimerkiksi ennen aamupalaa on pakko juoda n. 1 litra vettä, muuten päivä ei käynnisty. Kun aamusta selvitään, ei päivän tarvi välttämättä mennä rutiinilla.
2. Mitä asiaa muuttaisit itsestäsi?
Haluaisin olla rohkeampi. Asioiden selvittäminen olisi paljon helpompaa, jos sen suunsa saisi auki oikeaan aikaan...
3. Millaista toivot elämäsi olevan 10 vuoden päästä?
Siis noin 32-vuotiaana... Haluan olla vakituisessa ja onnellisessa parisuhteessa, ehkä jo muutakin perhettä on. Toivottavasti mulla on myös mieluisa työpaikka oman alan töiden parissa. Terve haluan olla, ja hyvässä kunnossa. Toivon mukaan mulla on myös silloinkin läheisiä ystäviä.
4. Miten vietät mieluiten aikaasi?
Riippuu tilanteesta. Mutta yleensä se läheisten ihmisten seura on parasta. Treenaaminen kans! Omaa aikaakin pitää olla, mutta mielellään oon kyllä liikenteessä kavereiden kanssa (:
5. Lempielokuvasi
Tää on paha. Good Will Hunting on ainakin hyvin korkealla mun listassa.
6. Millainen on suhteesi alkoholiin?
Vielä viime vuonna alkoholia kului melko paljon. Nyt oon yrittänyt vähän vähentää, koska esimerkiksi keskiviikon juhlimisesta aiheutuva krapula rajoittaisi treeneihin menoa torstaisin... :D Olishan se hienoa, ettei tarvisi baaritilanteissa sitä alkoholin tuomaa rohkaisua.
7. Mottosi tai lause, joka motivoi sinua eteenpäin
Kavereillekin jo tutuksi tullut "Niin kauan menee hyvin, kun on varaa valita". Toimii monessa tilanteessa :P Muitakin on, mutta tuo sattui tulemaan ensimmäisenä mieleen.
8. Rohkeinta mitä olet tehnyt viimeisen kuukauden aikana?
Piti oikein selata kalenteria. :D En mä kauheen rohkea oo ollut, mutta sanotaan nyt ne tilanteet, kun oon ollut yksin erilaisissa paikoissa liikenteessä ja uskaltanut olla eri mieltä asioista, enkä oo normaaliin tapaani vain myönnellyt mukana. Ah, osallistuin haastatteluun, joka tehtiin englanniksi. Se oli aika rohkeaa? :D
9. Mikä on tärkeintä materiaalista mitä omistat?
Päivittäin tarvittavista esineistä varmastikin puhelin.
10. Mikä on parasta elämässä?
Lööv is ool juu niid.
11. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
Blogia oon kirjoittanut kohta puolitoista vuotta. Alun perin ajatus kai lähti siitä, että halusin ihan omaksi iloksi ja omalla tyylilläni kirjoittaa mun ajatuksiani julki.
Omat kysymykseni muutamalle haastetulle:
1. Mitä teet silloin, kun kukaan muu ei ole näkemässä?
1. Mitä teet silloin, kun kukaan muu ei ole näkemässä?
2. Paras treenibiisi / musiikillinen löytösi?
3. Oletko välineurheilija /-harrastaja?
4. Mitä aineksia sinulla on aina jääkaapissasi?
5. Oletko tällä hetkellä tyytyväinen elämääsi?
6. Mikä asia saa sinut hermostumaan?
7. Unelmamatkakohteesi?
8. Rohkeinta, mitä olet tehnyt viimeisen kuukauden aikana?
9. Oletko turhamainen?
10. Onko sinulla ns. luottovaatteita?
11. Oletko kodin hengetär, vai jäävätkö kotityöt helposti roikkumaan?
Voi juku, en tiedä, kenet haastaisin :D
Emmi
http://reminding-me.blogspot.fi/
Mari
http://voimariini.blogspot.fi/
Noo, kaks on melkein niinku ykstoista? Tää saa riittää :D
6.4.2013
Ulkoilua, urheilua ja u... raejuustoa :D
Hejsan!
Tänään on ollu aika kiva päivä! Täällä Vaasassa kun asustan, niin meren läsnäolo on aika lailla olennaisessa asemassa. Miltä kuulostaa esimerkiksi päiväretki aurinkoisessa saaristossa? Aivan, tuskin kovin pahalta kenenkään mielestä :D Tänään tuli siis oltua kävelemässä meren jäällä, kohteena minulla ja seuralaisellani oli Yön poltteen Tyttö sinä olet meritähti -biisistäkin tuttu kala-Jannen saluuna. Paikka on siis kuuluisa lohikeitostaan, ja sen perässä lähdimme nauttimaan hyvästä säästä ja seurasta.
(Pieni ihan pakollinen lisäys: Seurakseen mua pyysi siis mulle tärkeä mies, vaikkakaan mulla ei tällä hetkellä näin urheilutermein oo kovin vahvaa käsitystä, mitä paikkaa tää herra mun elämässä pelaa. Kuulostaako tämmönen saaristoretki teidän mielestä treffeiltä? Koska mä en oikein tiedä, mitä tää oli :D)
Matkaan lähdettiin yhdestä satamasta, josta matkaa suuntaansa kertyi noin 6,5 kilometriä. Ihan hyvä lenkki siis tuli tehtyä (: Paikan päällä tankattiin lohikeitolla ja kahvilla, ja palattiin takaisin lähtöpisteeseen.
Reissu oli hieno ja fiilis oli mukava koko matkan. Jäät todellakin on vielä paksut, koska autoja huristeli jäätietä pitkin koko ajan ohitse :D
Takaisintulomatkalla tuli pieni ylimääräinen lenkki, koska jäällä "maa"merkkejä olikin sitten yllättävän vähän, tai sitten niihin ei kiinnitetty menomatkalla huomiota. Puhelimen navigaattorin avulla päästiin sitten kuitenkin turvallisesti perille (: Jäätie oli siis viitoitettu, mutta mentiin vähän myös omia polkuja.
Ihan hauskaa lauantaitekemistä, suosittelen kaikille! Mun mielestä oli kuitenkin vähän hassua, että näin hienolla ilmalla porukka ajaa niillä autoillaan jäällä. Ulkoilemalla reissusta saa paljon enemmän irti.
Toppavaatteissa tosin tuli vähän jo kuuma, mutta ikinä kun ei tiedä, millainen viima merellä käy. Parempi kuitenkin liikaa vaatetta kuin liian vähän. (Plussaa mulle myös toppahousuista, jotka taas vuoden pölyttymisen jälkeen mahtu päälle ja vyötärölle jäi tilaakin!)
Retken jälkeen vuorossa oli nopee pikalaittautuminen sekä vaatteiden ja seuran vaihto, sillä lupauduin katsomaan jenkkifutispeliä! Ihan ummikkona ymmärsin pelistä melko paljon ainakin mielestäni, vaikka se ajatus sitten jotenkin karkasi arvioimaan pelaajien gluteus maximusten muotoja... Mhöhö :D Mutta kokemus tämäkin, ehkä pitää lähtee toistekin!
Pelin jälkeen piti vielä päästä puimaan viime aikojen tapahtumia ruoan ääreen. Tuli siis tilattua kanasalaatti, josta proteiinia ei ainakaan tarvinnut etsiä. NAM.
Tänään tuli harrastettua myös kokeilevaa kokkailua. Ennen tota hienoa retkeä päätin tehdä itelleni välipalaa. Siinä sitten totesin, että haluan laittaa leivän päälle raejuustoa. (Ööö, näin nyt teki mieli tehdä? :D) Sit teinkin hyvin yksinkertaista levitettä! Pari ruokalusikallista raejuustoa, paprikaa oman maun mukaan, vähän suolaa, mustapippuria ja basilikaa sauvasekoittimella mössöksi. Liiankin helppoa, mutta tykkäsin!
Tässä parhaillaan maiskuttelen hyvin orgastisen makuelämyksen kanssa, johon löysin ohjeen The Good Morning -blogista: http://thegoodmorning.blogspot.fi/2013/04/maailma-olis-taydellinen-jos-ben-vois.html
Jäätelön pohjana käytetään siis raejuustoa, mitä ei kyllä arvaisi, kun näkee tuon sörsselin valmiina! Suosittelen kokeilemaan, sillä valmistus on äärimmäisen helppoa, ja multa ainakin löytyi ainekset suklaiseen versioon kaapista banaania lukuun ottamatta. Lähi-Siwa onneksi pelasti tilanteen :P Jäätelön- ja makeanhimo on kyllä tiessään, sillä tuo sörrsseli on kyllä myös melko täyttävää. Suosikkiherkkujen listalle pääsi (:
Kiva lauantai, tätä lisää! (:
Tänään on ollu aika kiva päivä! Täällä Vaasassa kun asustan, niin meren läsnäolo on aika lailla olennaisessa asemassa. Miltä kuulostaa esimerkiksi päiväretki aurinkoisessa saaristossa? Aivan, tuskin kovin pahalta kenenkään mielestä :D Tänään tuli siis oltua kävelemässä meren jäällä, kohteena minulla ja seuralaisellani oli Yön poltteen Tyttö sinä olet meritähti -biisistäkin tuttu kala-Jannen saluuna. Paikka on siis kuuluisa lohikeitostaan, ja sen perässä lähdimme nauttimaan hyvästä säästä ja seurasta.
(Pieni ihan pakollinen lisäys: Seurakseen mua pyysi siis mulle tärkeä mies, vaikkakaan mulla ei tällä hetkellä näin urheilutermein oo kovin vahvaa käsitystä, mitä paikkaa tää herra mun elämässä pelaa. Kuulostaako tämmönen saaristoretki teidän mielestä treffeiltä? Koska mä en oikein tiedä, mitä tää oli :D)
Matkaan lähdettiin yhdestä satamasta, josta matkaa suuntaansa kertyi noin 6,5 kilometriä. Ihan hyvä lenkki siis tuli tehtyä (: Paikan päällä tankattiin lohikeitolla ja kahvilla, ja palattiin takaisin lähtöpisteeseen.
 |
| Jannen Saluuna it is! |
 |
| "Prkleen lapaset..." |
 |
| Eheh, luonnollisin pose niinku evö. |
Reissu oli hieno ja fiilis oli mukava koko matkan. Jäät todellakin on vielä paksut, koska autoja huristeli jäätietä pitkin koko ajan ohitse :D
Takaisintulomatkalla tuli pieni ylimääräinen lenkki, koska jäällä "maa"merkkejä olikin sitten yllättävän vähän, tai sitten niihin ei kiinnitetty menomatkalla huomiota. Puhelimen navigaattorin avulla päästiin sitten kuitenkin turvallisesti perille (: Jäätie oli siis viitoitettu, mutta mentiin vähän myös omia polkuja.
Ihan hauskaa lauantaitekemistä, suosittelen kaikille! Mun mielestä oli kuitenkin vähän hassua, että näin hienolla ilmalla porukka ajaa niillä autoillaan jäällä. Ulkoilemalla reissusta saa paljon enemmän irti.
Toppavaatteissa tosin tuli vähän jo kuuma, mutta ikinä kun ei tiedä, millainen viima merellä käy. Parempi kuitenkin liikaa vaatetta kuin liian vähän. (Plussaa mulle myös toppahousuista, jotka taas vuoden pölyttymisen jälkeen mahtu päälle ja vyötärölle jäi tilaakin!)
Retken jälkeen vuorossa oli nopee pikalaittautuminen sekä vaatteiden ja seuran vaihto, sillä lupauduin katsomaan jenkkifutispeliä! Ihan ummikkona ymmärsin pelistä melko paljon ainakin mielestäni, vaikka se ajatus sitten jotenkin karkasi arvioimaan pelaajien gluteus maximusten muotoja... Mhöhö :D Mutta kokemus tämäkin, ehkä pitää lähtee toistekin!
 |
| Varovainen salakuva, hih. |
 |
| Tätä voi sanoa jo KANAsalaatiksi. |
Tänään tuli harrastettua myös kokeilevaa kokkailua. Ennen tota hienoa retkeä päätin tehdä itelleni välipalaa. Siinä sitten totesin, että haluan laittaa leivän päälle raejuustoa. (Ööö, näin nyt teki mieli tehdä? :D) Sit teinkin hyvin yksinkertaista levitettä! Pari ruokalusikallista raejuustoa, paprikaa oman maun mukaan, vähän suolaa, mustapippuria ja basilikaa sauvasekoittimella mössöksi. Liiankin helppoa, mutta tykkäsin!
 |
Jäätelön pohjana käytetään siis raejuustoa, mitä ei kyllä arvaisi, kun näkee tuon sörsselin valmiina! Suosittelen kokeilemaan, sillä valmistus on äärimmäisen helppoa, ja multa ainakin löytyi ainekset suklaiseen versioon kaapista banaania lukuun ottamatta. Lähi-Siwa onneksi pelasti tilanteen :P Jäätelön- ja makeanhimo on kyllä tiessään, sillä tuo sörrsseli on kyllä myös melko täyttävää. Suosikkiherkkujen listalle pääsi (:
Kiva lauantai, tätä lisää! (:
5.4.2013
Ihana somelainen muija!
Enhän mä nyt sitten malttanut kauaa pysyä poissa!
Tänään oli siis se darrapäivä. Noh, pientä väsymystä ja kaivelua otsalohkossa on ollut havaittavissa, mutta muuten ei oikeestaan "kipee" olo oo ollut.
Päivä sinänsä on liikkunut vähän tahmeesti, ku en oo juurikaan mitään järkevää tänään tehnyt. Tuli nyt käytyä edes pikaisilla ruokaostoksilla, koska salaattitarvikkeet kaipas täydennystä. Useimmille darrapäivän syömisistä tulee mieleen varmaan joku järkyttävän iso mättöpizza, tai muuta vastaavaa yhtä terveellistä. Hah, tämä neiti keitteli kiltisti kaurapuuroa, kun pääsi ylös :D Syömisistä en oo oikeestaan poikennut normaaliin päivään verrattuna, mikä on ollut ihan positiivista. Kahvin kanssa teki pullaa mieli, mikä on kyllä todella kummallista, koska en oo ikinä ollut mikään pullansyöjä - vaikka pullataikina kylläkin.
Tosta pullataikinana olemisesta mä periaattees ajattelin nyt kirjoittaa. Tai siis kun tässä on oma kroppa muuttunut pienen ajan sisällä suhteellisen paljon, huomaa tavallaan vähitellen, että "ah, aivan, en mä ookkaan tosiaan enää niin iso". Senttejä on kadonnut joka paikasta, ja tää on koko ajan vähän sellasta tutkiskelua, että minkäslainen kroppa mulla nyt onkaan.
Juttelin mun siskon kanssa tossa viikon alussa kehonkuvasta, ja samaisesta aiheesta oli juttu myös jossain lehdessä, jota satuin infrapunasaunassa selailemaan. Kaikki varmasti tietää nää jutut, että "Opi rakastamaan kehoasi" ja "Arvosta itseäsi, niin muutkin arvostavat sinua". Mitä jos siihen omaan vartaloonsa ei oikeasti oo tyytyväinen, vatsamakkarat ahdistaa ja jalkoja turvottaa, ja olo on aina vetämätön? Pitääkö silloin teeskennellä pitävänsä vartalostaan, jos ei oo oikeesti hyvä olla? Ja jos olo ei ole hyvä, niin se itsensä parjaaminenkin on todella helppoa.
Monesti oon lukenut sellasia juttuja, että ensin täytyy oppia rakastamaan itseään, ennen kuin voi oppia rakastamaan ketään muuta. Tää on menny multa useesti niin ohi, että tuuli vaan vinkuu korvissa. Oma itsearvostus on ollut kyllä miinuksen puolella, ja sitten oon valittanut, kun ihmissuhderintamalla on menossa ikuinen jääkausi.
Mä oon tajunnut jotain. Nykyään, kun sitä omaa peilikuvaa tutkii uteliaan innokkaana, eikä arvostelevasti ja inhoten, alkaa tuo pääkoppakin voimaan paremmin. Se näkyy ulospäin, kun osaa arvostaa omia hyviä puoliaan. Tuskin ihmiset toisissaan ensimmäisenä epävarmuuteen ihastuvat, vaan juurikin siihen, että toinen osapuoli on sinut itsensä kanssa. Omien epäkohtien kyylääminen suurennuslasin kanssa väsyttää kenet tahansa. Tämän tajuaminen varmaankin auttaa ihmisiä kaikenlaisissa ihmissuhteissa. Ite oon ainakin huomannut, että itsevarmuus nostaa päätään. Ihanaa!
Mulla on ainakin jonkun verran työstämistä ton kehonkuvan kanssa jo senkin puolesta, että kun en oo viime aikoina ollut juurikaan vaateostoksilla, niin en oikeestaan hahmota tällä hetkellä, että minkä kokoinen mä oikeesti oon :D Joistain omista luottovaatteista huomaa, että ne ainakin vaikuttaa päällä vähän löysiltä. Toisaalta on vielä jotenkin vaikea uskoa, että voisin ostaa M-kokoisia vaatteita! :D Ehkä mun täytyy mennä tutkimusretkelle vaatekauppoihin joku päivä kohtaamaan totuus. Yhtenä mun haaveena on myös se, että pääsisin vaikka jonkun pukeutumisneuvojan pakeille, joka kertois oman näkemyksensä mun kropan parhaista puolista. Olis varmasti ihan piristävä kokemus! (: Farkkuostoksillekin haluaisin mennä niin, että myyjä saisi arvioida mun koon. Jotenkin se palaute omasta kropasta tuntuu nyt tärkeältä, ja varmasti ne "ammattilaisarviot" vahvistais sitä käsitystä oman kropan mittasuhteista.
Mun elämässä on paljonkin ihania naisia, joista varmaan osa tätä lukeekin. Hyvän ystäväni blogissa on varsin monipuolisia mietteitä elämäntavoista ja elämästä yleensä, käykäähän kurkkaamassa http://withoutsweeties.blogspot.fi/! Todettiinkin juuri tänään, että ollaan varsin viehättäviä naisia, ja ollaan aina oltu (; Laajan skaalan pohdintaa löytyy myös mun siskon blogista, eteläpohjalaisella twistillä: http://murehiamurteella.blogspot.fi/.
Mitäs mieltä te ootte, kohtaako mun pohdinnat teidän ajatusmaailmojen kanssa yhtään? (:
Tänään oli siis se darrapäivä. Noh, pientä väsymystä ja kaivelua otsalohkossa on ollut havaittavissa, mutta muuten ei oikeestaan "kipee" olo oo ollut.
Päivä sinänsä on liikkunut vähän tahmeesti, ku en oo juurikaan mitään järkevää tänään tehnyt. Tuli nyt käytyä edes pikaisilla ruokaostoksilla, koska salaattitarvikkeet kaipas täydennystä. Useimmille darrapäivän syömisistä tulee mieleen varmaan joku järkyttävän iso mättöpizza, tai muuta vastaavaa yhtä terveellistä. Hah, tämä neiti keitteli kiltisti kaurapuuroa, kun pääsi ylös :D Syömisistä en oo oikeestaan poikennut normaaliin päivään verrattuna, mikä on ollut ihan positiivista. Kahvin kanssa teki pullaa mieli, mikä on kyllä todella kummallista, koska en oo ikinä ollut mikään pullansyöjä - vaikka pullataikina kylläkin.
 |
| Kattokaa ny miten nätti välipala mulla oli! :D |
Juttelin mun siskon kanssa tossa viikon alussa kehonkuvasta, ja samaisesta aiheesta oli juttu myös jossain lehdessä, jota satuin infrapunasaunassa selailemaan. Kaikki varmasti tietää nää jutut, että "Opi rakastamaan kehoasi" ja "Arvosta itseäsi, niin muutkin arvostavat sinua". Mitä jos siihen omaan vartaloonsa ei oikeasti oo tyytyväinen, vatsamakkarat ahdistaa ja jalkoja turvottaa, ja olo on aina vetämätön? Pitääkö silloin teeskennellä pitävänsä vartalostaan, jos ei oo oikeesti hyvä olla? Ja jos olo ei ole hyvä, niin se itsensä parjaaminenkin on todella helppoa.
Monesti oon lukenut sellasia juttuja, että ensin täytyy oppia rakastamaan itseään, ennen kuin voi oppia rakastamaan ketään muuta. Tää on menny multa useesti niin ohi, että tuuli vaan vinkuu korvissa. Oma itsearvostus on ollut kyllä miinuksen puolella, ja sitten oon valittanut, kun ihmissuhderintamalla on menossa ikuinen jääkausi.
Mä oon tajunnut jotain. Nykyään, kun sitä omaa peilikuvaa tutkii uteliaan innokkaana, eikä arvostelevasti ja inhoten, alkaa tuo pääkoppakin voimaan paremmin. Se näkyy ulospäin, kun osaa arvostaa omia hyviä puoliaan. Tuskin ihmiset toisissaan ensimmäisenä epävarmuuteen ihastuvat, vaan juurikin siihen, että toinen osapuoli on sinut itsensä kanssa. Omien epäkohtien kyylääminen suurennuslasin kanssa väsyttää kenet tahansa. Tämän tajuaminen varmaankin auttaa ihmisiä kaikenlaisissa ihmissuhteissa. Ite oon ainakin huomannut, että itsevarmuus nostaa päätään. Ihanaa!
Mulla on ainakin jonkun verran työstämistä ton kehonkuvan kanssa jo senkin puolesta, että kun en oo viime aikoina ollut juurikaan vaateostoksilla, niin en oikeestaan hahmota tällä hetkellä, että minkä kokoinen mä oikeesti oon :D Joistain omista luottovaatteista huomaa, että ne ainakin vaikuttaa päällä vähän löysiltä. Toisaalta on vielä jotenkin vaikea uskoa, että voisin ostaa M-kokoisia vaatteita! :D Ehkä mun täytyy mennä tutkimusretkelle vaatekauppoihin joku päivä kohtaamaan totuus. Yhtenä mun haaveena on myös se, että pääsisin vaikka jonkun pukeutumisneuvojan pakeille, joka kertois oman näkemyksensä mun kropan parhaista puolista. Olis varmasti ihan piristävä kokemus! (: Farkkuostoksillekin haluaisin mennä niin, että myyjä saisi arvioida mun koon. Jotenkin se palaute omasta kropasta tuntuu nyt tärkeältä, ja varmasti ne "ammattilaisarviot" vahvistais sitä käsitystä oman kropan mittasuhteista.
Mun elämässä on paljonkin ihania naisia, joista varmaan osa tätä lukeekin. Hyvän ystäväni blogissa on varsin monipuolisia mietteitä elämäntavoista ja elämästä yleensä, käykäähän kurkkaamassa http://withoutsweeties.blogspot.fi/! Todettiinkin juuri tänään, että ollaan varsin viehättäviä naisia, ja ollaan aina oltu (; Laajan skaalan pohdintaa löytyy myös mun siskon blogista, eteläpohjalaisella twistillä: http://murehiamurteella.blogspot.fi/.
Mitäs mieltä te ootte, kohtaako mun pohdinnat teidän ajatusmaailmojen kanssa yhtään? (:
Tilaa:
Kommentit (Atom)