Kympin tyttö!

Osa ehkä tosiaan jo arvaakin, mistä on kyse.

KYLLÄ, OI KYLLÄ! Tänä aamuna vaaka näytti, että kymppi olis mennyt rikki! -10,2 kg! Vau. Siiiistiä! Oli vähän hankalaa yrittää tuulettaa äänettömästi kylppärissä, koska naapurisovun säilyttämiseksi ihan siihen aikaan en viittinyt ruveta kiljumaan riemusta.

Ajatusmaailma on kyllä muuttunut paljon parin vuoden takaisesta. Sillon kaikki "laihdutuspäätökset" kariutu siihen, jos paino ei jostain syystä laskenut muutamaan päivään. Eihän se toki päässytkään laskemaan, koska olin vähä turhanki höveli itelleni. Ihmisellä on mahdollisuuksia selvitä hengissä, vaikka ei nyt jokaista karkki(pussillist)a itelleen salliskaan? :D

Joka tapauksessa tää tarkoittaa nyt sitä, että pääsen vihdoin ja viimein hierojalle, JJJAU! Aikaa varaamaan mars!

Seuraavaan tavoitteeseen mulla on kuutisen kiloa, ja silloin oon ajatellu mennä kosmetologille johonki yltiöylelliseen hoitoon. Hyvästä työstä kuuluu palkita ittensä (; Viimeistään sillon kun seuraava tavoite on saavutettu, haluan sinne kehonkoostumusmittaukseen. Sen kautta sais ainaki osviittaa siitä, onko painonpudotukselle vielä tarvetta, vai keskitytäänkö sen jälkeen vain lihasten kehittämiseen. Ei nimittäin kauheesti huvita tota kataboliaa edistää :D

Tällä hetkellä ylimääräistä siis on vielä, mutta en mä sitä vaakaakaan sokeasti tuijota. Näkeehän sen nyt, että kasaan on menty. Katotaan, miten tää kevät tästä etenee, mutta hyvä mieli on jo tästäkin saavutuksesta. (: Mun päähän on tullu jokin päähänpinttymä tuosta Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelmasta, missä se Jari "Bull" Mentula toteaa parissakin jaksossa, että "Kehitys loppuu tyytyväisyyteen". Onhan se niin, että parantamisen varaa löytyy aina ja joka asiasta. Mutta se syö kyllä kauheesti henkisiä voimavaroja, jos koko ajan pitää olla asettamassa itelleen vaatimuksia, eikä pysty keskittymään siihen, mitä tähän mennessä on jo saavutettu. Vai mitä mieltä ootte?

Oman elämänsä Porsche?

Huomenta!

Ajattelin tehdä teille postauksen mun aamusta. Ketä nyt sitte mun aamu kiinnostaakaa, mutta ei oo pakko lukea :D

Noniin siis,

klo 5.00 Lumia rupesi soittamaan sulosäveliään (armotonta piipitystä) mun korviini. Viis minuuttia annoin itelleni armonaikaa, sitten nousin ylös.

Pakkasin treenikassin ja puin päälle.

n. klo 5.15 Aamupuuroaika <3 ...siis miten voi joku olla fiiliksissä kaurapuurosta? Noh, elämän pienet ilot, ja sitä rataa. Samalla tuli selattua päivän lehti läpi. Aamupuurossa oli tänäKIN aamuna puolukoita, koska mun pakastimessa ei oo enää mitään muita marjoja, ja jotakin halusin raejuuston kaveriksi tunkea. En siis oo ihan ehdoton puolukan ystävä, jos ei jo valjennut :P

n. klo 5.40 Kamppeet päälle ja salille!

Lenkkarit jalkaan ja kassi mukaan! Oon kyllä vähä rakastunu tohon mun treenikassiin, tai ainaki tohon ihan valtavaan vetoketjuun. Siitä kuuluva ääniki on sellanen, että eipä laukusta kyllä mitään pääse ottamaan salaa, mutta yleensä on hauska seurata ihmisten reaktioita, kun ääni saattaa joskus säikäyttää (;

Tän postauksen otsikko tulee siis siitä, että ensimmäinen biisi, jonka Nokia musiikin USA:n toplista kajautti mun korville, kun salille päin lähdin, oli Nellyn Hey Porsche. Itse biisin lyriikathan on hyvin syvälliset, köhköh... Mutta rupesin miettimään, että siihen kai kaikki pyrkii - olemaan oman elämänsä Porscheja :D Tähän voi kyllä vaihtaa oman automakunsa mukaan vaikka Nissanin, jos se sattuu eniten väristyksiä aiheuttamaan. Ymmärsitte pointin kuitenki :D

klo 6.05 Perillä!

Kenkien vaihto!

klo 6.15 jalka- ja käsitreeni alkaa.

Lämmittelyiden lisäksi mun treenin kuului:

reidenojennukset
jalkaprässi
Smith-kyykky
reidenkoukistus
lonkanojennus alataljassa
ojentajat ylätaljassa
hauikset alataljassa
alaviisto vatsarutistus
jalannostot
vatsalankku

Tällä hetkellä mun saliohjelma siis on kaksijakoinen, mutta pian sen voisi kyllä muuttaa kolmijakoiseksi, vähä semmonen fiilis. Tänään erityisesti lonkanojennus sujui hyvin, oon vihdoinkin hahmottanu tekniikan oikein! Ojentajissakin sarjat tuntui aika mukavasti, aijjai :D

n. klo 7.30 Treeni valmis! Hurraa!

Sori, mutta mun on IHAN pakko tarjota teille päivän viihdepläjäys. Mahakuva. Hahhah, pistänpä itteni ainakin likoon, että tosta pitää kehittyä. (Ette tosin oo nähny, mistä oon lähteny liikkeelle :P)

ja vettä maha täynnä :D

Pää oli treenin jälkeen niin edustava, ettei päässyt kuvaan mukaan ;D

n. klo 7.45 Infrapunasauna!
Salilla käymisen kohokohtia. Käyn infrapunasaunassa varmaan liian usein, mutta oon koukussa.

klo 8.30 Lähtö takaisin kämpille.

klo 8.55 Perillä!
Pyykit koneeseen ja kirjoittelemaan (:

Pian pääsen nauttimaan mun lounaastani, ihanaa <3 :D

Tänään sitten teen niitä työhakemuksia ja kouluhommia vähän eilistä ahkerammin.

Hauskaa pääsiäistä teille, mäkin hyppään huomenna bussiin ja suuntaan pitkäksi viikonlopuksi Etelä-Pohjanmaalle (:

Salaatin ja ongelmien märehtimistä

Päivällä selailin muutamia treeniblogeja, ja innostuin kyllä ihan totaalisesti! (: Kai mäkin saan?

Niinku jo tossa aamusta totesin, tänään oli rento päivä. Työhakemuksia en kyllä vielä täyttänyt yhtäkään, mutta viis siitä.

Mun lounaat koostuu nykyään pitkälti salaateista. Oon hullaantunut. Lounas on mun päivän paras hetki heti aamiaisen jälkeen! Tänään vuorossa oli Marin mitäs-kaapista-tänään-löytyy -versio, joka näytti suunnilleen tältä:

NNAM.

Jäävuorisalaattia, kurkkua, porkkanaa, paprikaa <3, kaalia, vähän jauhelihaa, fetajuustoa (todellinen tämän hetken ruokarakkaus), kananmunaa ja pellavansiemeniä. Mahtavaa, kun saa hyvällä omallatunnolla kiskoa isoja annoksia :D

Lounaan jälkeen oli määrä mennä valloittamaan Vaasan aurinkoisia, joskin vielä liian lumisia, katuja. Päätin, että on kevät, eli en tunkenu välihousuja trikoiden alle. Hyvin tarkeni! Onneksi sain lenkille suunnistustaitoista seuraa, sillä muuten olis uudet reitit jääny taas kokeilematta! Vaikka onhan mun puhelimessa navigaattori... :P

Kävellen oltiin liikenteessä, ja tiistaiaamuinen lenkki tuntui toisessa jalassa ikävästi. (Mitenköhän hassusti oon sillon puoliunessa päästäny menemään?) Matkaa kertyi yhteensä noin 11 kilometriä, eli ihan hyvää aerobista tähän päivään, ku ei ollu mikää tarkoitus kauheesti riehua. 

Lenkin viime metreillä poikettiin kaupassa ja tehtiin sitte ihan ihme mättösalaattia :D Ruokailujen aikana on varmasti kautta historian ratkottu suuria ongelmia, sillä kyllä siinä vähitellen myös meidän triviaalit aivopierut sai vastauksia. Asioilla on tapana järjestyä, vaikka se melko kulunut klisee onkin.

Huomenaamulla olis tarkoitus suunnata taas salille. Vuorossa on jalka- ja käsipäivä. Pitää päästä ajoissa liikenteeseen, koska tyhjä kuntosali ja vapaat (!) laitteet on kyllä rauhoittava näky. 

Hommasin muuten syksyllä leuanvetotangon itelleni sen kummempia miettimättä. En osaa edes vetää leukoja, mutta nyt haastan itteni! Rupeen harjoittelemaan, niin eiköhän parin kuukauden päästä tääki ruho jo muutaman kerran nouse oikeaoppisesti ylös :D

Tänään on hyvä päivä.

Hejsan alla mina kära vänner!

Huuh, torstai. Tämä päivä olis tarkoitus viettää ihan rennosti muun muassa rästihommien ja työnhaun parissa. Kuulostaa varmaan tosi rennolta, mutta kun oon muutamana päivänä repinyt itteni ylös jo viiden-kuuden aikaan, niin kylläpä aamukahvi kaikessa rauhassa kämpillä tuntuukin jotenkin ylelliseltä! ...vaikka  heräsin tänäänkin ennen seitsemää, mutta päivän lehden lukeminen sängyssä kaikessa rauhassa tuntui jotenkin niin mahtavalta. Tänään on hyvä päivä. (Kuunnelkaa Samae Koskisen Hyvä päivä -niminen biisi, ihana hyvän mielen tuoja!)

Vuoden alusta tää tyttö pisti tosiaan elämäntapansa - suurimmassa roolissa ruokavalionsa - remonttiin. Kuulostan sitten itserakkaalta tai en, mutta oon ihan helvetin tyytyväinen itteeni! Siis kun tää itsepäisyys saadaan vaan kanavoitua oikein, niin se on sitten menoa! Voin kertoa, että on ihan minimaalisen pieni matka siihen, että elopainosta on karissut kaksinumeroinen luku. Samalla oma kehonkuva ja itsetunto on noussut kohisten, on aika vitsin jees olla minä! Sitten tosiaan kun joku aamu vaaka näyttää juurikin tasan tuon kaksinumeroisen luvun verran miinusta, tilaan siitä paikasta itelleni ajan hierojalle. Oon siis pian 22-vuotias, mutta en oo elämäni aikana ker-taa-kaan ollut hieronnassa. Mun mielestä ainakin on syytä palkita ittensä hyvästä työstä. Kehonhuolto on tärkeetä, ja se hieronta tulee enemmän ku tarpeeseen.

Monesti oonkin miettinyt, että mihin suuntaan tätä blogia veisin? Puisinko mun opiskelumotivaation puutetta? Tuskin, ketään ei kiinnosta lukea mun laiskuudestani kirjojen parissa :D Aika hiljaista täällä olisi myös silloin, jos kirjoittaisin ihmissuhteista. Käsite mieselämä on ainakin vähän pölyttynyt, mutta ei kuitenkaan ihan vielä hämähäkinseiteissä! :D Entäs sitten mun tämä kroppa ja mieli -projekti? Kiinnostaisko se? Mun haaveena on olla joskus tulevaisuudessa ihan oikeesti lihaksikas ja tikissä kunnossa.

Hmm, pitää miettiä. Olis kyllä aika hienoa. Oon siis koko pienen ikäni kärsinyt jonkinasteisesta ylipainosta, ja oon joutunut kärsimään sen takia niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kerrottakoon, että vuoden alussa painoindeksi kolkutteli melkein kolmessakympissä, ja vieläkään ei ihan siellä "normaalin" puolella olla :D Haluaisin tosin päästä kehonkoostumusmittaukseen, sillä mulla on tulokset tallessa parin vuoden takaa, ja sillon totuus kyllä iski märällä rätillä päin naamaa. Kyllä tähän mimmiin on lihasta tullut lisää, se on vissi ja varma (;

Jos tätä sattuu lukemaan joku vähänkin samanhenkinen henkilö siellä jossain, niin heitelkäähän vaikka ideoita, millaisista asioista voisin täällä selittää :P