Tänään on hyvä päivä.

Hejsan alla mina kära vänner!

Huuh, torstai. Tämä päivä olis tarkoitus viettää ihan rennosti muun muassa rästihommien ja työnhaun parissa. Kuulostaa varmaan tosi rennolta, mutta kun oon muutamana päivänä repinyt itteni ylös jo viiden-kuuden aikaan, niin kylläpä aamukahvi kaikessa rauhassa kämpillä tuntuukin jotenkin ylelliseltä! ...vaikka  heräsin tänäänkin ennen seitsemää, mutta päivän lehden lukeminen sängyssä kaikessa rauhassa tuntui jotenkin niin mahtavalta. Tänään on hyvä päivä. (Kuunnelkaa Samae Koskisen Hyvä päivä -niminen biisi, ihana hyvän mielen tuoja!)

Vuoden alusta tää tyttö pisti tosiaan elämäntapansa - suurimmassa roolissa ruokavalionsa - remonttiin. Kuulostan sitten itserakkaalta tai en, mutta oon ihan helvetin tyytyväinen itteeni! Siis kun tää itsepäisyys saadaan vaan kanavoitua oikein, niin se on sitten menoa! Voin kertoa, että on ihan minimaalisen pieni matka siihen, että elopainosta on karissut kaksinumeroinen luku. Samalla oma kehonkuva ja itsetunto on noussut kohisten, on aika vitsin jees olla minä! Sitten tosiaan kun joku aamu vaaka näyttää juurikin tasan tuon kaksinumeroisen luvun verran miinusta, tilaan siitä paikasta itelleni ajan hierojalle. Oon siis pian 22-vuotias, mutta en oo elämäni aikana ker-taa-kaan ollut hieronnassa. Mun mielestä ainakin on syytä palkita ittensä hyvästä työstä. Kehonhuolto on tärkeetä, ja se hieronta tulee enemmän ku tarpeeseen.

Monesti oonkin miettinyt, että mihin suuntaan tätä blogia veisin? Puisinko mun opiskelumotivaation puutetta? Tuskin, ketään ei kiinnosta lukea mun laiskuudestani kirjojen parissa :D Aika hiljaista täällä olisi myös silloin, jos kirjoittaisin ihmissuhteista. Käsite mieselämä on ainakin vähän pölyttynyt, mutta ei kuitenkaan ihan vielä hämähäkinseiteissä! :D Entäs sitten mun tämä kroppa ja mieli -projekti? Kiinnostaisko se? Mun haaveena on olla joskus tulevaisuudessa ihan oikeesti lihaksikas ja tikissä kunnossa.

Hmm, pitää miettiä. Olis kyllä aika hienoa. Oon siis koko pienen ikäni kärsinyt jonkinasteisesta ylipainosta, ja oon joutunut kärsimään sen takia niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kerrottakoon, että vuoden alussa painoindeksi kolkutteli melkein kolmessakympissä, ja vieläkään ei ihan siellä "normaalin" puolella olla :D Haluaisin tosin päästä kehonkoostumusmittaukseen, sillä mulla on tulokset tallessa parin vuoden takaa, ja sillon totuus kyllä iski märällä rätillä päin naamaa. Kyllä tähän mimmiin on lihasta tullut lisää, se on vissi ja varma (;

Jos tätä sattuu lukemaan joku vähänkin samanhenkinen henkilö siellä jossain, niin heitelkäähän vaikka ideoita, millaisista asioista voisin täällä selittää :P