Toissapäivänä olin tekemässä salilla jalkatreeniä, ja pienen tauon jälkeen tuntuukin aika pahalta - tai siis hyvältä - jaloissa. Oon tehnyt jotain! Pakaralihakset ainakin paljasti sen portaita noustessa :D Jalkaprässi, oi elämäni valo! <3
Eilen sitten innostuin mun aamulenkistä, ja kiersin normaalia pidemmän reitin. Ainakin SportsTrackerin mukaan matkaa taittui 10,6 kilometriä. Illemmalla olin seuralaisena vielä toisella lenkillä, jolle tuli mittaa 8,7 kilometriä, eli kävelin eilen yli 19 kilometriä! :D Vvvöy.
Niin. Mun lenkkeilyt tosiaan tällä hetkellä tarkoittaa kävelyä. Tykkään kyllä kävelylenkeistä, ja mun tahti on yleensä melko reipaskin vielä, en oo tottunut löntystelemään. Tämän vuoden puolella tehtyjen kävelylenkkien kilometrimäärä lähentelee jo kohta kahtasataa :D
Ongelmana tällä hetkellä on se, että haluaisin aloittaa juoksuharjoittelun, tai ylipäänsä edes hölkätä osan mun lenkistä. Tässä kuitenkin tulee aina jokin seinä vastaan ja mä poistun epämukavuusalueelle, kun edes puhutaan juoksemisesta. Mä en luota mun jaksamiseen, ja sen takia tulee usein vähän lipsuttua liikaa kävelyn puolelle, aina kun sattuu jotain juoksun tapaista lenkkipolulla yrittämään..
Nyt keväälläkin joka paikka tursuu taas kaiken maailman juoksuoppaita, mutta en oo vielä motivoitunut niistäkään. Miksi mä sitten haluan juosta, jos se ei oo mun mielestä mukavaa? NOMUTKU SE VOIS OLLA. Lisäksi, jos mun viiskymppinen isäkin pystyy juoksemaan puolimaratonin, niin ei kai se nyt mulle voi niin vaikeaa olla treenata niin, että esimerkiksi 10 kilometriä menis yhtäjaksoisesti? Kyllä voi.
Tunnustaudun sen verran myös välineurheilijaksi, että haluan puhelinta varten sellasen käsivarren ympärille asennettavan taskun (siis miksi niitä sanotaan??), ennen ku voin edes harkita juoksemista. (Ei se väärin oo, jos se motivoi? :D) Musiikkia pitää olla, ja taskussa hölskyvä Lumia ei ajatuksena lämmitä mieltä.
Tää mun angstaaminen kyllä vaikuttaa melkoisen naurettavalta, että tekis mieli todeta itelleen, että "lähe ny käveleen siitä!" "Eiku mä haluisin juosta..." :D
Ehkä mä nyt rupean vain kiltisti tutkimaan kaikkia "running for dummies" -juttuja, ja pistän jalkaa toisen eteen normaalia rivakammin. Jos teillä on hyviä vinkkejä mun kaltaisille aloittelijanysville, niin otan ilomielin vastaan! (:
Sun kävely on nii reipasta että siitä ei ees paljo tartte tahtia nostaa nii sä meet jo keveetä hölkkää. Ja vauhtihan se on joka tappaa, ei matka. :) Rohkeesti vaa intervallia kehiin ja oo kärsivällinen! Ku pääsee alkuun nii kunto kehittyy nopeeta. Voidaan lähtee vaikka juokseen ku tuut kylää. ;)
VastaaPoistaNiinpä! En vaan tiedä, miks se alkaa heti tuntua pahalta, ku tahtia kiristää :D Intervallisysteemit mä jo tiedän, mutta ehkä mun nyt pitää vaan itsepintaisesti yrittää unohtaa, että toi juoksu on mun mielestä muka kamalaa, ja ottaa kaikki uusin silmin ja oppimisen kannalta :D
Poista