Ajatuspuuroa

Tittidii, viikonloppu sit oli ja meni, ilman että sain oikeastaan mitään aikaiseksi.

Eilen lähdin työpäivän jälkeen käymään visiitillä kotona. Melkoinen pikavisiitti olikin, sillä taisin jopa tunnin viettää kotona, kun lähdettiin perheen naisten kesken ravintolaan syömään. OMNOM! Ruoka ja seura oli mainiota, mutta musta vähän tuntuu, että kesään mennessä saan sumopainijatkin kalpenemaan mun rinnalla. Noh, niskasta kiinni vaan, helppoo ku mikä. Ostetaan purkillinen itsekuria.

Tänään käytiin sit moikkaamassa mummua ja vaaria! Samalla reissulla tuli nähtyä sukulaisia oikein urakalla, sillä samaan aikaan paikalle sattui äidin serkku perheineen. Oli se vuoden vanha Siiri-pikkuserkku varsin hurmaava tapaus! (:

Vaikka viikonloppu menikin äkkiä, kerrankin oli tarpeeksi aikaa jutella tärkeistä asioista. Kevät, kesä ja vähän tuleva syksykin herättää paljon kysymyksiä... Ensi viikolla selviää tosiaan se yksi asia, jonka tulos ja oma reaktio siihen tulokseen jo jännittää. Hrr.

Muittenkin ongelmien kanssa pitäis vaan uskoo itteensä ja tsempata. Tulevaisuus pelottaa, mutta se on normaalia. Tänä viikonloppuna opiskelusta, tai pikemminkin nykyisestä pääaineesta, puhuminen on saanut mut kyllä raivostumaan. Kukaa ei oikein tunnu tajuavan tätä alaa, eikä sitä myötä arvostustakaan paljon heru, kun musta ei tuu sitä v**un äidinkielenopettajaa! Eikä kyllä tätä myötä mitään muutakaan. Angstitkupotkuraivariviilsviils.

Aihe, josta mun piti oikeesti tänään kirjoittaa, oli kyllä ihan toisenlainen. Tässä jo talven aikana ja kevään lähestyessä tatskakuume on ehtinyt kasvaa mielettömiin lukemiin. Paikka mulla on tatskalle ollut mietittynä oikeestaan jo lähes vuosi sitten, kun ensimmäisen mustetikkauksen menin ottamaan. Aihe on vaan vähän hukassa. Tällä hetkellä mulla on siis mustavalkoinen rusetti vasemman kyynärvarren "sisäpuolella". Uuteen paikkaan oon miettinyt jotain tekstiä, mutta kaikki tuntuu niin kliseiseltä. Kieli on ongelma. Niin kaunista kuin tämä suomen kieli onkin, niin ei se vaan toimi. Englantikaan ei oikein tunnu omalta, mutta ruotsipa vasta mielenkiintoinen vaihtoehto olisikin! Latinaa, kiinaa tai vastaavia en halua, koska entäs jos mun ihossa lukisikin oikeesti vaikka, et "Kurkkumehu on hyvää" tai "Makkaraperunat kaikilla mausteilla", vaikka oikeesti tarkoituksena olis jokin vähän syvällisempi aihe. Jotain, mitä mä ymmärrän, kiitos.

Mitään tajunnanräjäyttävää kuva-aihettakaan ei ole vielä tullut. Mä haluan, että sillä kuvalla on mulle jokin merkitys. Kyllä, se rusetti symboloi mulle montaakin eri asiaa, mutta kaikkien ei tarvitse niitä tietää. Edellisellä kerralla tatskaaja ehdotti mulle, että ensi kerralla sitten jokin värillinen kuva. Oon leikitellyt ajatuksella, mutta en oo vielä päättänyt... Jotain mulle epätyypillistä, ehkä?

Miten ois? (weheartit.com)

Ehkä rupeen nyt tosissani miettiin aihetta, ja voishan tatskaajankin kanssa käydä juttelemassa (; Varsin mukava herra on kyseessä, jonka kanssa tällaisia hyvällä tavalla kivuliaita treffejä oon suunnitellu. Joo, kuulostinpa taas oudolta. Ehkä olis aika mennä. Pois. Ei treffeille. Ehkä.

Palaillaan!