Kympin tyttö!

Osa ehkä tosiaan jo arvaakin, mistä on kyse.

KYLLÄ, OI KYLLÄ! Tänä aamuna vaaka näytti, että kymppi olis mennyt rikki! -10,2 kg! Vau. Siiiistiä! Oli vähän hankalaa yrittää tuulettaa äänettömästi kylppärissä, koska naapurisovun säilyttämiseksi ihan siihen aikaan en viittinyt ruveta kiljumaan riemusta.

Ajatusmaailma on kyllä muuttunut paljon parin vuoden takaisesta. Sillon kaikki "laihdutuspäätökset" kariutu siihen, jos paino ei jostain syystä laskenut muutamaan päivään. Eihän se toki päässytkään laskemaan, koska olin vähä turhanki höveli itelleni. Ihmisellä on mahdollisuuksia selvitä hengissä, vaikka ei nyt jokaista karkki(pussillist)a itelleen salliskaan? :D

Joka tapauksessa tää tarkoittaa nyt sitä, että pääsen vihdoin ja viimein hierojalle, JJJAU! Aikaa varaamaan mars!

Seuraavaan tavoitteeseen mulla on kuutisen kiloa, ja silloin oon ajatellu mennä kosmetologille johonki yltiöylelliseen hoitoon. Hyvästä työstä kuuluu palkita ittensä (; Viimeistään sillon kun seuraava tavoite on saavutettu, haluan sinne kehonkoostumusmittaukseen. Sen kautta sais ainaki osviittaa siitä, onko painonpudotukselle vielä tarvetta, vai keskitytäänkö sen jälkeen vain lihasten kehittämiseen. Ei nimittäin kauheesti huvita tota kataboliaa edistää :D

Tällä hetkellä ylimääräistä siis on vielä, mutta en mä sitä vaakaakaan sokeasti tuijota. Näkeehän sen nyt, että kasaan on menty. Katotaan, miten tää kevät tästä etenee, mutta hyvä mieli on jo tästäkin saavutuksesta. (: Mun päähän on tullu jokin päähänpinttymä tuosta Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelmasta, missä se Jari "Bull" Mentula toteaa parissakin jaksossa, että "Kehitys loppuu tyytyväisyyteen". Onhan se niin, että parantamisen varaa löytyy aina ja joka asiasta. Mutta se syö kyllä kauheesti henkisiä voimavaroja, jos koko ajan pitää olla asettamassa itelleen vaatimuksia, eikä pysty keskittymään siihen, mitä tähän mennessä on jo saavutettu. Vai mitä mieltä ootte?