Ihana somelainen muija!

Enhän mä nyt sitten malttanut kauaa pysyä poissa!

Tänään oli siis se darrapäivä. Noh, pientä väsymystä ja kaivelua otsalohkossa on ollut havaittavissa, mutta muuten ei oikeestaan "kipee" olo oo ollut.

Päivä sinänsä on liikkunut vähän tahmeesti, ku en oo juurikaan mitään järkevää tänään tehnyt. Tuli nyt käytyä edes pikaisilla ruokaostoksilla, koska salaattitarvikkeet kaipas täydennystä. Useimmille darrapäivän syömisistä tulee mieleen varmaan joku järkyttävän iso mättöpizza, tai muuta vastaavaa yhtä terveellistä. Hah, tämä neiti keitteli kiltisti kaurapuuroa, kun pääsi ylös :D Syömisistä en oo oikeestaan poikennut normaaliin päivään verrattuna, mikä on ollut ihan positiivista. Kahvin kanssa teki pullaa mieli, mikä on kyllä todella kummallista, koska en oo ikinä ollut mikään pullansyöjä - vaikka pullataikina kylläkin.

Kattokaa ny miten nätti välipala mulla oli! :D

Tosta pullataikinana olemisesta mä periaattees ajattelin nyt kirjoittaa. Tai siis kun tässä on oma kroppa muuttunut pienen ajan sisällä suhteellisen paljon, huomaa tavallaan vähitellen, että "ah, aivan, en mä ookkaan tosiaan enää niin iso". Senttejä on kadonnut joka paikasta, ja tää on koko ajan vähän sellasta tutkiskelua, että minkäslainen kroppa mulla nyt onkaan.

Juttelin mun siskon kanssa tossa viikon alussa kehonkuvasta, ja samaisesta aiheesta oli juttu myös jossain lehdessä, jota satuin infrapunasaunassa selailemaan. Kaikki varmasti tietää nää jutut, että "Opi rakastamaan kehoasi" ja "Arvosta itseäsi, niin muutkin arvostavat sinua". Mitä jos siihen omaan vartaloonsa ei oikeasti oo tyytyväinen, vatsamakkarat ahdistaa ja jalkoja turvottaa, ja olo on aina vetämätön? Pitääkö silloin teeskennellä pitävänsä vartalostaan, jos ei oo oikeesti hyvä olla? Ja jos olo ei ole hyvä, niin se itsensä parjaaminenkin on todella helppoa.

Monesti oon lukenut sellasia juttuja, että ensin täytyy oppia rakastamaan itseään, ennen kuin voi oppia rakastamaan ketään muuta. Tää on menny multa useesti niin ohi, että tuuli vaan vinkuu korvissa. Oma itsearvostus on ollut kyllä miinuksen puolella, ja sitten oon valittanut, kun ihmissuhderintamalla on menossa ikuinen jääkausi.

Mä oon tajunnut jotain. Nykyään, kun sitä omaa peilikuvaa tutkii uteliaan innokkaana, eikä arvostelevasti ja inhoten, alkaa tuo pääkoppakin voimaan paremmin. Se näkyy ulospäin, kun osaa arvostaa omia hyviä puoliaan. Tuskin ihmiset toisissaan ensimmäisenä epävarmuuteen ihastuvat, vaan juurikin siihen, että toinen osapuoli on sinut itsensä kanssa. Omien epäkohtien kyylääminen suurennuslasin kanssa väsyttää kenet tahansa. Tämän tajuaminen varmaankin auttaa ihmisiä kaikenlaisissa ihmissuhteissa. Ite oon ainakin huomannut, että itsevarmuus nostaa päätään. Ihanaa!

Mulla on ainakin jonkun verran työstämistä ton kehonkuvan kanssa jo senkin puolesta, että kun en oo viime aikoina ollut juurikaan vaateostoksilla, niin en oikeestaan hahmota tällä hetkellä, että minkä kokoinen mä oikeesti oon :D Joistain omista luottovaatteista huomaa, että ne ainakin vaikuttaa päällä vähän löysiltä. Toisaalta on vielä jotenkin vaikea uskoa, että voisin ostaa M-kokoisia vaatteita! :D Ehkä mun täytyy mennä tutkimusretkelle vaatekauppoihin joku päivä kohtaamaan totuus. Yhtenä mun haaveena on myös se, että pääsisin vaikka jonkun pukeutumisneuvojan pakeille, joka kertois oman näkemyksensä mun kropan parhaista puolista. Olis varmasti ihan piristävä kokemus! (: Farkkuostoksillekin haluaisin mennä niin, että myyjä saisi arvioida mun koon. Jotenkin se palaute omasta kropasta tuntuu nyt tärkeältä, ja varmasti ne "ammattilaisarviot" vahvistais sitä käsitystä oman kropan mittasuhteista.

Mun elämässä on paljonkin ihania naisia, joista varmaan osa tätä lukeekin. Hyvän ystäväni blogissa on varsin monipuolisia mietteitä elämäntavoista ja elämästä yleensä, käykäähän kurkkaamassa http://withoutsweeties.blogspot.fi/! Todettiinkin juuri tänään, että ollaan varsin viehättäviä naisia, ja ollaan aina oltu (; Laajan skaalan pohdintaa löytyy myös mun siskon blogista, eteläpohjalaisella twistillä: http://murehiamurteella.blogspot.fi/.

Mitäs mieltä te ootte, kohtaako mun pohdinnat teidän ajatusmaailmojen kanssa yhtään? (: